vanhin päiväys löytyy alimmaisena!

<-- Tällaisten keräily on kuitenkin meillä ensi vuoden tavoitteena... Nämä kyseiset kepit on meidän seuran syksyn viimeisestä jälkikokeesta johon Maritta ja Kaisa oli intoutunut askarteleen erityisen hienot kepit voittajan jäljelle. Taikahan on siis nuo kirjaimet ennen päiväystä M-A-I-T-R-E. Koepäivän aamuna kun haettiin keppejä ennen lähtöä koejälkien tekoon aloin kattella alo-luokan keppejä että miiikä näiden kirjaimien idea oikein on... Ei mulla herneissä riittänyt potkua selvittään mysteeriä, mutta monen ehdotuksen jälkeen sitten paljastettiin että alo-kepeissä luki E-S-T-E-R-I (spn JK1 EK1 Exciting Äpple "Essi") ja avo-kepeissä P-O-M-P-O-M (bpmu JK1 No-How Call Me PomPom "Pommi"). Musta idea oli loistava!

Irmelin kanssa ei oo saatu treenimoodia kunnolla päälle, viime keskiviikkona vähän väkerreltiin pientä kentällä käydessä. Ihastuttavaa oli ettei sitä haitannut vaikka oli lunta mua puoleen sääreen. Reippaasti polki seuraten ja napakasti teki istumisia. Ohjelmassa oli myös ensimmäiset kaukoilut kentällä, ensin oli ihan ulapalla että miiiiitäää??? Tarjosi luoksetuloa... Otin ihan nenän edestä vain istumaan nousuja pari siten että jätin patukan Iitun taakse jonne sen sitten vapautin. Noin lähellä ollessa se vain tuppaa ottamaan vähän painetta minusta kun ei vielä oikein ole satavarma mitä siltä pyydetään. Iitussa on siis edelleen ne omat puutteensa mutta me osataan jo elää niiden kanssa ihan mukavasti =D Otettiin myös sitä takaosan aktivointia vasemmalle käännöksissä ja en oo vaan kuvitellut, kyllä se sieltä alkaa hahmottumaan se peppukin! Muutaman mukavan takapään "heiton" jo tarjosi. Palkkaus oli vain vähän ontuvaa kun pallo ei hangesta paljon pomppaa... Iitu otti myös pari luoksetuloa, mun täytyis nyt vaan oikeasti treenata siihenkin joko suoraan sivulle tai eteen tuleminen. Tuppaa arpomaan eikä ihme kun tänne-käsky tarkoittaa eteentulemista ja sivu sivulletuloa ja molemmilla plus nimellä olen kutsunut luo. Tässä jälleen epäreilu ohjaaja esittäytyy...

En oo vielä saanut aikaiseksi hakea Iitulle sitä hammastodistusta, täytyisi varmaan ryhdistäytyä senkin suhteen. Tässä kuitenkin kuvat miltä se silloin näytti.

Kontrastina vasemman puoleisessa kuvassa tuo "normaali"-kuikeloposki... Nämä on otettu seuraavana päivänä hampaan poistosta, ennen poistoa poski saattoi olla aavistuksen enemmän turvoksissa.

Vilppu oli ollut helppo reissukaveri, tosi lunki ja fiksu. Vähän oli ensimmäisellä laivamatkalla jännittänyt. Oli kuulemma mukavaa kun yksi koira ei ängennyt ollenkaan sänkyyn... Pojat oli söpistelleet oikein juomalla sopuisasti samasta kupista pariinkin kertaan ja Viggo oli suorastaan palvonut Viliä. Vili on Viggon idoli ;) Katri lupasi että Vili pääsee toistekin matkaan jos sopiva tulee eteen. Oli erittäin mukava kuulla että meidän ekakertalainen on ollut helppo ja vaivaton matkakumppani, mulla olis ollut kovat oman tunnon tuskat jos se olis kovasti aiheuttanut ylimääräistä murhetta matkalla.

Irmelin kanssa oltiin kahdestaan kotona. Suunnitelmissa oli käydä viettämässä kentällä laatuaikaa kahden kesken, mutta ooppelin laittaminen myyntiin sotki kaikki suunnitelmat... Vähän tottisteltiin kotipihassa pariin kertaan ja tehtiin sisällä kaukkareita. Iitu osaa jo kohtuullisen hyvin maahan-istu vaihdon lyhyeltä matkalta. Lisää vaan toistoja. Kentällä viimeksi otettiin bh-kaavio, vielä ei keskittyminen riitä pitkän suoran loppuun saakka ilman kontaktin putoamista eikä se harjoittelematta ole oppinut juoksussa seuraamista... Jäävien ennakointi on hieman tasoittunut ja aavistuksen alkaa jo hahmottaan takaosan käyttöäkin vasemmalle käännöksissä. Jos ottaisi ja ilmoittaisi sen talvella johonkin hallikisaan.

Fyssarikäynti siirtyi, uusi aika 16.11. Lähitulevaisuudessa ei oikeastaan ole koirille mitään suunnitelmia... En oo ilmottanut mihinkään näyttelyyn enkä kokeisiinkaan. Jos vaikka talven aikana saisin aikaiseksi treenata Iitun kanssa aikuisten oikeasti jonkin aikaa sen verran aktiivisesti että sitten kokeestakin voisi (jos saan sen ilmoitettua) irrota jo se ykköstulos. Jos yksi ykkönen tulee niin kai sen kanssa sitten täytyy hinkata ne pari muutakin ;) Taidan olla vähän tittelinkipeä.

Irmelin kanssa jouduin 2.10. töiden jälkeen syöksymään eläinlääkäriin kun sillä oli toisessa poskessa kananmunan kokoinen paise töistä tullessani. Kotona tein itekseni diagnoosin tulehtuneesta hampaasta ja samaan tulokseen tuli tohtorikin. Oli mielenkiintoista kirmailla pikapikaa 40km päähän eläinlääkärille perjantai-iltana kun lekurinkin sain puhelimen päähän vasta kun puolet matkasta oli jo takana... Siellä se meitä ootti ja Irmeli nukutettiin että hammas päästiin poistamaan. Hammastodistus sillä täytyy jatkossa olla jos näytelmissä mielii käydä. Hammas oli toiseksi viimeinen oikealta ylärivistä. Lääkärillä ei vaan ollut kennelliiton kaavakkeita tuolloin kun siellä käytiin täytyy todistus käydä hakemassa myöhemmin, samaten Iitun hihna jonka sinne unohdin... Jos Vilillä on ollut nukutuksen jälkeen ongelmia niin ei Iitu kovasti jälkeen jää. Jatkossa yhtäkään mun koiraa ei nukuteta kuin äärimmäisen varovaisesti ja ottavat ehdottomasti herätteen. Jos taloudesta löytyy jo kaksi tuskaisesti heräävää niin ei niiden muiden kanssa tee mieli alkaa kokeileen miten niillä menee. Kissakin heräs paremmin kun näistä kumpikaan! Ja kissalta sentään vietiin pallit siinä nukutuksessa...

Vilppu on lähdössä maailman valloitukseen Katrin matkassa kuun vaihteessa Riikaan. Muistaakseni siellä on 2x CACIB jaossa ja paikallissertit. Vilin kanssa näyttelymenestys ei ole mitenkään taattua joten odotukset ei ole hurjan korkealla ;) Tulee mitä tulee jos on tullakseen, mutta mukava että Katri sen mukaansa ottaa! Idea on että jos sille vaikka saisi joskus inttivalioon cacibit kasaan kun Suomesta on jo yksi. Jos Katri sitä vaikka joskus toistekin ottaisi matkaan...

Wilma (Kiiramanna Elegantine) oli ollut tänä viikonloppuna reissussa kasvis-Merjan kanssa keräten sertit niin Latviasta kuin Liettuastakin ja tituleerataan nykyään sitten LT, LV, FI MVA. Onnituksia Wilman joukoille!

Fysioterapeutti oli siis Elina Karhumäki jolla on vastaanotto Partola keskuksessa Tampereella (saattaa muuten olla kyllä Pirkkalaakin...). Elinan sivut löytyy täältä: http://www.karhumaki.fi/elainfysioterapia/ SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI!

Vili kuvattiin eikä selän luustosta löytynyt vikaa. Sen sijaan taivutuskokeissa Vili aristeli hieman kaikkien varpaiden taivutusta jonka vuoksi myös varpaista otettiin röntgenkuvat. Taivutuskokeissa ell totesi myös että niska on myös epätavallisen jäykkä. Kuvissa löytyi takajalkojen varpaissa kolmesta nivelestä nivelrikkoon viittaavia muutoksia. Ongelmaksi eläinlääkäri kuitenkin totesi tässä kohtaa selkälihasten lukkiutumisen (lihasspasmi) ja vasta kun selkä on hoidettu kuntoon voidaan varpaiden muutoksia tutkia lisää. Hoidoksi Vili sai kipulääkekuurin (Rimadyl, 2vko) ja torstaiksi ajan fysioterapeutille, jonka jälkeen varpaita tutkitaan lisää. Eläinlääkäri kertoi myös reuma-tyyppisestä bordercollieilla jonkin verran esiintyvästä autoimmuunisairaudesta joka aiheuttaa nivelrikkoon viittaavia muutoksia varpaisiin, tämän sairauden poissulkemiseksi haluan tutkia varpaita lisää.

Ekana olin vaan tyytyväinen että selässä on kaikki kunnossa edelleen sitä lihasjumitusta lukuunottamatta. Kuvat oli aivan yhtä siistit kun Ventelällä otetut 2007, selkäydinkanava, nikamat ja nikamien välit säännölliset ilman mitään moitteen sanaa niskasta hännän juureen. Varpaista en aatellu siinä kohtaa yhtään mitään.  En vaikka ell "pelotteli" tuolla sairaudella. Parin päivän päästä sitten aloin asiaa enemmän murehtimaan ja vaikka järki sanoo että varpaiden muutoksille löytyy monta selitystä ihan Viljon elämäntavasta niin pelottaa kovasti. Ja koen olevani kovin kovin itsekäs kun murehdin että miten meidän harrastukset joutuu jättään pois... Varpaiden muutosten uskon järjellä olevan peräisin tosiaan Viljon kaahottamisesta keppien kanssa pitkin ryteiköitä jne. Se ei itseään säästele kun pää vie. Tai ainakin tahtoisin uskoa että tästä löytyy selitys noille muutoksille. Kolhut käsittääkseni altistaa nivelrikolle? Siellä oli yhdessä nivelessä ihan selkeät muutokset (koko nivel) ja kahdessa huomattavasti pienemmät (toiselta reunalta hivenen). Vasta kun asiaa on enemmän tutkittu ja saatu selvyyttä huutelen tästä enemmän pitkin foorumeita, tässä kohtaa murehdin "omassa piirissä" lyömättä koiraan minkäänlaista leimaa ennen jatkotutkimuksia. Surettaa kyllä kovasti... =''(

Lohduttaisi kovasti kuulla kokemuksia varpaiden nivelrikosta kun netistä ei oikein löydy mitään... Jos jotain tietoa tai kokemusta löytyy niin postia saa laittaa minnamaria.saarinen @ gmail.com tai soittaa 0443187103.

2,5 years well balanced female. Feminine head and expression, nice eyes, well set ears. Scissors bite. Good neck & topline. Well set tail. Excellent body, well angulated, good bones. Moves well. Excellent coat, nice temperament.
AVO ERI 1 PN2 SERT FI MVA

Hurrrrjan paljon ONNEA Susanna ekasta valiokoirasta =) Ja kiitos näytelmissä juoksemisesta, luonnetestistä, harrasteluista ja Wilman hyvästä kodista. Äippä ja Iskä kera hihnan jatkeen ovat erittäin ylppiksiä jälleen hienosta jälkikasvustaan ;o)

Wilma, Kiiramanna Elegantine:
toimintakyky +1, kohtuullinen
terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustus -1, haluton
taisteluhalu +2, kohtuullinen
hermorakenne +1, hieman rauhaton
temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
kovuus +1, hieman pehmeä
luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä aavistuksen pidättyväinen
yhteensä +138p, laukausvarma

Binne, Jack Mack's Orain Oiteagan:
toimintakyky -1, pieni
terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustus +1, pieni
taisteluhalu -1, pieni
hermorakenne +1, hieman rauhaton
temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
kovuus +1, hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
yhteensä +95p, laukauskokematon

Onnea hurrrjasti Susanna molempien tyttöjen hyväksytyistä testeistä! Kiitos Wilman testaamisesta, vaikka olihan se itsestään selvä asia ;) Wilma oli ensimmäinen niin Vilin kuin Iitunkin lapsista joka kävi testissä.

Samana viikonloppuna oli Venni jälleen tokoilemassa, tällä kertaa tuloksena ALO2 /153p. Ensi kerralla taas paremmin! Vennistä myös pari uutta kuvaa.

Sekä Vilin poika Viktor Ruotsissa näytelmöi Norrköping KV:ssa saaliina PU1, ROP, SERT, CACIB! Onnea! Grattis Carina & Viktor! Tuomarina britti Jeff Horswell: "15 month. Still imature, but correct for age. Beautiful presentation! Well muscled. Masculine head. Could be a bit more refinied. Good ears. Long neck. Good front. Loose moving in front. Needs to develop forechest. Well sprung ribs. Strong topline. Could be a fraction longer. Excellent hindquarters. Super profile mover."

Sunnuntaina oltiin sitten näyttelemässä Ellivuoren erkkarissa. Molemmat ERI3 luokassaan.

Päivitetty Iitun arvostelut ja tokotulokset. Vilin arvostelut ja tulokset.

Ensin lyhyesti tuosta Ikaalisten kokeesta. Tuomaria voisi kuvailla tarkaksi, turhia pisteitä ei jaellut ja linja piti läpi päivän. Irmelin saldo oli 146p ja 2-tulos, johon oon tyytyväinen! Eihän sille alettu seisomistakaan opettaan kun vasta pari viikkoa ennen koetta eikä se tosiaan oo niitä välkyimpiä... ;) Kaikesta muusta saatiinkin pisteitä paitsi siitä seisomisesta, Iitu tärähti istumaan. Luoksepäästävyyttä ei oltu mainitsemisen arvoisesti treenattu (just nyt muista että koskaan...) mutta meni ihan nappiin, ei liikkunut viereltä. Paikallaolossa oli ihan rennosti ja rauhallisesti, tosin lonkka-asennossa mikä ei alokkaassa vielä pitäisi haitata. Tästäkin kymppi. Seuraamiset ei ollu tyydyttäviä suorituksina, molemmissa tarvi yhden ylimääräisen käskyn juoksu-osuudessa (jota ei oltu treenattu kun pari kertaa) - molemmista seiskat. Maahanmeno oli muuten ihan napakka, mutta valmistelevassa hieman ennakointia ja meni maahan rentoon lonkka-asentoon - 8. Luoksetulossa tuli reippaasti päin ja vinoon eteen istumaan josta ihan kivasti sivulle - 7. Hyppy oli mukava =) Suora perusasento, ekalla hyppäsi ja riittävän kauas, ei liikahtanutkaan käskyn jälkeen eikä ennakoinut istumista (opeteltu vasta koetta edeltävällä viikolla...), pisteitä 9,5. Kokonaisvaikutus 8. Oli ihan reipas ja iloinen, muttei se vaan vielä kokonaisuutena kestä riittävästi. Viljolle ei pisteitä kertynyt edes tuloksen verran, oli ihan reilusti huono enkä jaksa eritellä että miten huono.

Tän päivän koe oli sitten molempien osalta ihan jees! Kumpikaan ei tavoitettaan saavuttanut eli ykköstä, mutta Irmeli sai taas tuloksen ja Viljolla oli mukavia osia (mikä sinänsä on aika laiha lohtu). Irmelillä oli ihan ok hihnaseuraaminen paitsi että tarvi yhden ylimääräisen käskyn juoksussa mitä ei sitten oltukaan tehty viime kokeen jälkeen ollenkaan, kävelypätkiä oli ihan oikeesti makeitakin. Pisteitä 8,5. Vapaana seuraaminen meni perseelleen, mopo lähti keuliin lähes heti lähdöstä ja juoksussa tarvittiin kaks ylimääräistä käskyä - 6. Jäävien valmistelevat osuudet oli vaikeita; maahanmenossa jätätti ja seisomiseen ei tahtonut lähteä mukaan kun laittoi maaten. Maahan meni taas reippaan rennosti lonkalle. Perusasentoon nouseminen oli ihan jees - 9,5. Seisomisessa oli mukavasti perusasennossa, mutta seuraa käskyllä tippui maahan... Toisella käskyllä lähti ja tuli mukavasti, varmistin seisomisen käsiavulla (...), sivulle palatessa meni maahan kun olin sen nenän kohdalla. Mielenkiintoisia ratkaisuja Iitulla siis tänään ;) Luoksetulo oli myös ihan omaa laatuaan; meni maahan kun lähdin sen luota. Jotenkin olin jo ihan varma parin askeleen jälkeen että se muuten on maassa kun käännyn... Reippaasti tuli luo, mutta pujahti sivulta taakse eikä enää muistanut mitä oli tekemässä ja jouduin antaan toisen käskyn. Tästä saatiin kiltimmän kautta pisteitä kun tuli 7. Mähän en kokeessa kattele mitä sieltä tulee joten oli tosi yllätys huomata ettei luoksetulo ollutkaan nollilla... Hyppy oli taas Iitun bravuuri; täysi kymppi! Parannettavaa hieman vielä löytyisi kun yritti ennakoida perusasentoa, mutta pysyi kuitenkin kun tulin varovasti sivulle. Iitu oli reipas ja iloinen, mutta jotenkin hieman vetämätön tässä kokeessa eikä se vieläkään oikeasti ole valmis monenkaan liikkeen osalta. Tiina tykkäsi kuitenkin Irmelin tekemisestä ja antoi kokonaisvaikutuksesta 9 mikä lämmitti mieltä. Pisteen päähän jäätiin ykkösestä, mutta ei tolla show'lla ykköstä olisi kehdannut saadakaan.

Vilillä oli paikallaolossa ollut ihan riittävästi ohjelmaa; hieman vinkumista, lonkan vaihtoa, RYÖMIMISTÄ??? Pisteitä jäi 6. Seuraaminen oli Tiinan mielestä hyvää, saatiin ysi, mutta mä kaipaisin vielä hieman tarkkaavaisuutta. Tänään Vili osasi istua, perinteisen hitaasti mutta osasi, siitä myös ysi. Luoksetulossa seisominen venyi pitkäksi mistä 6. Ruutu oli ihan unelma! En kaipaisi mitään lisää kun otetaan huomioon Vilin temperamentti tehdä näitä. Reippaasti eteni ruutuun edestä ja keskeltä, pysähtyi käskyyn ja meni maahan ekasta, pysyi hyvin ja tuli reippaasti hyvälle paikkaa seuraamaan eikä perusasentokaan ollut huono. Tästä KYMPPI! Nouto perinteinen, vino luovutus ja hieman löysä ote plus palikan pyöritystä - 9. Metsku oli tänään perusteellisen harkitsevaista toimintaa... Lähti hyvin, mutta mietti piiiiiiitkään että miten tän nyt sitten toisi ja koitti mallata sitä suuhunsa vähän miten vaan kunnes päätyi perinteisesti etuhammasotteeseen laipasta, luovutus ok - tästä 7,5. Tunnarin nollasin ite, lähti hyvin, otti oman hyvin MUTTA... se hemmetin tuonti ja luovutus! Voi ny perkele ku se palikka pitää tuoda laiskasti ravilla keskittyen palikan järsimiseen takahampaiden välissä niin että rouske kuuluu! Sitten se kuuluu pudottaa seisaaltaan mun varpaille, tässä kohtaa mä annoin tuo-käskyn ja pakitin eli nollasin liikkeen. Otti edelleen huolimattomasti palikan suuhun ja mä korjasin sen sitten kunnolla ja vaadin kunnon luovutuksen. Ei tosiaan sovi että se kokeessa järsii sitä noin kun ei treenissä tee! RÄYH! Kaukoissa vaati kaksi käskyä pariin vaihtoon, vaihdot oli laiskoja ja tuli vielä eteenpäinkin eli ei mitään hyvää. Tästä toinen nolla. Daah, tein päätöksen ettei Vili mee toko-kokeeseen ennen ens vuotta. Mietitään koko hommaa ja sen mielekkyyttä. Koitetaan käydä maailmalla eri kentillä eri porukoiden kanssa treenaamassa.

Muita kuulumisia on Ruotsin lasten MH-kuvaukset, joista en valitettavasti ihan hirmuisesti ymmärrä... =/ Tässä kuitenkin linkit: Viktor - Vale - Veni - Vidi - Vici - Vita. Yritin niitä hieman avata itelleni parin suomalaisen sivun avulla mitä löysin, tässä niillekin linkit jos mielenkiintoa tutkimiseen löytyy ;o) http://www.elisanet.fi/tuike_viima/mh.html sekä http://users.jyu.fi/~sujopenn/mh.html. Se mitä mä sain irti niistä niin muutama oli ihan reippaasti leikkimishaluinen (taistelua), saalista ei erityisemmin tuosta esiin tullut kenelläkään, laukauksista kaikki selvisivät hyväksytysti (joskin eniten tärppäsi siinä heikoimmalla hyväksytyllä kohdalla) ja että yksi hieman arasteli kuvaajaa. Jos tässä oikein aktivoituu niin sitähän voisi koittaa noiden suomenkielisten linkkien avulla laittaa nuo kuvaukset pennuista tänne suomeksi...

Valmistautuminen 1.8. koitokseen on ollut hieman huoletonta... Tässä tulevan viikon aikana täytyy koittaa keskittyä muutamaan mukavaan motivoivaan treeniin jäljen suhteen (janoja ja keppejä) ja tottiksessa jääviin sekä noutojen varmuuteen. Ampumista vähän myös mutta sen suhteen ei enää mitään kaiken ratkaisevaa läpimurtoa varmastikaan enää saada aikaiseksi. Ennemmin yritän luoda Vilille mukavaa fiilistä kentällä ja panostaa keskittymiseen annetun tehtävän suorituksessa.

Irmelin kanssa ensin pätkät seuraamista ja palkkaus patukalla. Oli hieman vaisun oloinen... =/ Viime aikoina oon treenannu sen kanssa yleensä niin että palkka on mulla, täytyy nyt palata siihen Ridvallin tyyliin että palkka heitetään maahan ja hallintaa sitä kautta. Sillä Iitun potku alunperinkin löytyi. Ei se huono ole nytkään, mutta vaisumpi kun hetki sitten. Tosin se alkaa vähitellen varmaan tekemään juoksujaankin mikä saattaa vaikuttaa siihen että tuntuu löysältä. Iitun ohjelmistoon kuului myös jäävistä seisomista mikä meillä on ollut tooodella kesken, toimii vain seisomisen yhteydessä =) Ei se vielä ihan uponnut kaaliin, Iitu vaatii useamman toiston kun Vili, mutta pari hyvää saatiin aikaan. Lopuksi hyppyä pallon kanssa. Ei enää tietoakaan mistään jumituksesta. Sinne se lähti into piukeena kun luvan sai ja yritti pari kertaa varastaakin. Pari kertaa pysäytin seisoon ja köpötin viereen ilman ongelmia, muuten vaan palloteltiin edes takaisin.

Jälki meni Viljon kanssa ihan mukavasti vaikka ajattelin alkuun ettei tuu mitään kun Vili tuntui olevan autossa ihan puhki paahteesta tottiksen jälkeen. Pitkästä aikaa ei ollut janaa vaan ihan suoraan lähtö jäljelle. Jäljen ajo oli mallikasta, kaikki kaksi kulmaa meni hienosti. Kepeistä nosti oma-aloitteisesti kuusi, yhden kun huomautin ja kolmesta käveli muitta mutkitta yli... Joskus aiemminkin kun oon tehnyt sille vastaavan keppijäljen on se nostanut vain sen kuusi keppiä... Ihan ku mokoma osais muka laskea ettei jäljeltä tarvi enempää poimia! Näitä täytyy kuitenkin treenailla lisää ja jatkossakin aion viljellä sinne enemmän kun sen kuusi keppiä =)

Tänään ollut molemmilla koirilla vatsat hieman sekaisin... Iitu oli jo eilen ihan hyvä, mutta tänään on sitten ollut taas kakka ihan kuraa. Ja viime yönä Vili oksensi iltaruokansa ja päivällä oli vielä tullut aamusapuskatkin ylös. Päivällä oli myös jompi kumpi tehnyt löysät kakat eteiseen... Veikkaan Iitua kun se kerran on ollut siltä suunnalta vaivanen. Nyt sitten tasoitellaan tilannetta jotta toivutaan viikonloppuun mennessä. Peruttiin Katrin kanssa sovitut tottistelutkin Nokialla. Saa nähdä miten tää tulee vaikuttaan viikonlopun vireeseen jos tulee kuumat kelit niin kun on luvattu.

Kuvia lisäilty maitre.1g.fi -galleriaan tokomestaruuksista sekä Helsingin sivuerkkarista. Linkit aukeaa uuteen ikkunaan. Samasta paikkaa löytyy myös kuvia Toijalan harkkatottis-päivästä. Iitun sivulle lisäilin hieman tekstiä nykyajan aatoksista ja kuvia tuolta harkkatottiksista. KIITOS JÄLLEEN KERRAN NIILLE IHANILLE IHMISILLE JOTKA OTTIVAT MUNKIN KOIRISTA KUVIA!!

treenipulinat alempana...

VITO
9.3.2005 - 22.6.2009

Suurinta rakkautta on tehdä vaikeat päätökset ajoissa.

Takana aktiivinen treenipäivä. Kävin tallaamassa jäljet Viljolle & Pirkkikselle niin että tulin Pirkon jäljeltä pois noin klo 15 ja Viljon jäljeltä 15.20. Katri oli kentällä hieman neljän jälkeen ja otettiin hieman tottista. Tai eihän mun pitänyt kun illalla oli tiedossa kokeenomaiset toko-treenit Ikaalisissa... Kuitenkin ensin sanoin että tuon Viljon vain paikallaoloon siksi aikaa kun Katri & Pike tekee, sitten intouduin vielä ottamaan 2kg kapulalla parit noudot. Paikallaolo ihan ok, käskystä meni h i t a a s t i maahan... Ärrrrsyttävää, näille pitäis jotain tehdä. Pysyi siellä ihan kivasti. Ei tosin ammuttu tms. Katri otti seisomista ja noudot. Otin sitä 2kg noutoa ehkä 5 toistoa. Ekan toi ravilla takasin päin, otin luovutukseen saakka. Tokasta lähtien tein "vauhtinoutoja" eli otin palkka-pallon esiin ja heitin sen taakseni kun oli tarttunut kapulaan. Nouto numero kakkosella pallo lensi heti kun se oli ottanut palikan suuhunsa. Kolmosella se juoksi kapulalle, kattoi että tuleeko pallo ja tarttui josta parin laukka-askeleen jälkeen palkka lensi. Nelosella palkka parin paluu laukan jälkeen, kun tuli pallon kanssa luo otin irrotuksen ja annoin nouto-käskyn hakemaan kapulaa siitä mihin sen pudotti. Toimi ihan kivasti, tästä luovutukseen saakka - kokonaisuus ok. Vikalla taisin heittää pallon taas kun tuli laukalla kohti. Mä tykkään tehdä vauhtinoutoja, saan niillä Vilin tarttumaan kapulaan nopeammin ja ennen kaikkea tulemaan sen kanssa laukalla luovutukseen. Ja kun se OSAA luovutuksen niin en näe tässä mitään "riskiä". Metskuakin teen aikas usein vauhtinoutona jotta se tarttuu kapulaan nopeaan. Kiinnitin huomiota siihen koko kentällä olon ajan että oli aikas rento ja reipas liikkeiden välillä. Esim. paikallaolosta vapautuksesta oli kivasti kierroksilla.

Näiden jälkeen metsään. Meidän jäljellä oli ikää jo noin 2,5h kun sitä lähdettiin ajaan. Jana oli hyvä; eteni reippaasti ja suoraan, reagoi jälkeen hyvin ja valitsi oikean suunnan varmasti. Ainoa missä olisi tässä ollut parantamisen varaa oli tarkkuus jäljen ajoon, lähti nimittäin noin metrin jäljen vasemmalta puolen ja joutui jo kahden - kolmen metrin jäljestyksen jälkeen korjaamaan että baana jatkui. Jälki oli kokonaisuudessaan lyhyt, ehkä 500-600m, mutta kulmia olikin sitten reilusti - 8kpl. Ajoi nätisti ekalle kulmalle kun tuossa alussa korjasi jäljen päälle. Maasto oli kohtuullisen haastavaa; kuivaa kangasta ja paljon risukoita. Eka kulma vasempaan ok. Jossain kohtaa matkalla ennen ekaa keppiä hieman harhautui kiertäessään ryteikköä mutta korjasi oma-aloitteisesti oikeaan ja palikkakin löytyi. Kepin jälkeen lähti taas hieman huolimattomasti ja joutui etsimään jäljen uusiksi, mutta toimi jälleen oma-aloitteisesti mikä tuntui hyvältä. Kulma kakkonen oli myös vasempaan ja senkin ajoi tarkasti. Seuraavan suorankin jäljesti tarkasti eikä enää niin kierrellyt niitä ryteiköitäkään. Kulma kolme (edelleen vasempaan) oli hieman jo haasteellinen, ajoi ensin metrin verran yli. Palasi takaisin valitsi suunnan, mutta kuitenkin jäi vielä pyörimään niin että sai liinan solmuun. Liinan solmuun meneminen on meidän pienoinen kompastuskivi jäljellä, Vili kun ei voi jäljestää mikäli liina jumittaa puiden ympärillä vaan mun täytyy se vetää löysemmäksi. Kuitenkin taas jos mä roikun kunnolla painona liinan päässä niin ei haittaa... Kolmosen jälkeen tuli keppi josta käveltiin yli. Nelonen jälleen vasempaan meni muuten ok, mutta ajoi himpun verran yli ennen kun kääntyi. Vitonen olikin jo oikeaan eikä huomauttamista. Kutonen myös oikeaan ja siitä meni ihan vähän yli ennen kääntymistä, juuri sen verran että huomasi miten se nosti nenän kun jälki katosi ja käänsi kelkan jäljen suuntaan. Seiska kulmassa taas kiepahdettiin hieman ja selvitettiin liina, muttei mitään ongelmia varsinaisesti. Seiskan jälkeen olisi taas ollut keppi muttei noussut. Kasi tuotti hieman haastetta kun kulma oli noin 15-20m autolta ja autosta pois päin. Kun vain malttoi kääntyä autolta pois ei ollut mitään ongelmaa jäljen ajossa. Loppu pätkän ajoin liina niin tiukalla että viimeinen keppi varmasti nousi. Vikalta kepiltä sitten kissanruokapussilla herkuttelut ja kehut. Kokonaisuuteen oon todella tyytyväinen, jäljen ideana oli alunperin vain helppo jälki hieman haastavammassa maastossa mutta jälkeä tallatessa se muuttuikin paljon kulmia lyhyellä jäljellä haastavassa maastossa. Seuraavaksi vaan keppitreeniä ettei tuo jäljestys saa muuttua itsessään liian tärkeäksi. Edellinen jälki oli se epäonnistuminen 31.5. kisojen varajäljellä ja epävarmuutta paikkaamaan tehty parin metrin jana plus yksi kulma ja kaksi keppiä. Todettakoon että ei se idiotismi luojan kiitos aiheuttanut mitään traumoja tuolle... Koskahan tää ohjaaja vaan oppii olemaan reilumpi koiralleen?

Päivän toinen (tai kolmas...) ohjelmanumero oli toko-treeni Ikaalisissa. Ollaan kyseisessä paikassa käyty joskus viime syksynä pari kertaa ottamassa tokoa että tuttu mutta ei kovin tuttu paikka. Ensin kateltiin ja kommentoitiin alokkaiden kokeenomaiset liikkeet ja toimin tuomarina näille luoksepäästävyyden & paikallaolon. Sitten liikkuroin kahden alo/avo-koirakon touhuilut ja yhden avo-koirakon liikkeet. Sitten saatiin liikkurointia Viljon kanssa. Ohjelmaan otettiin tunnari, luoksetulo, kaukot, ruutu ja liikkeestä istuminen. Tunnarissa oli pieni jumi ennen kun lähti oikeasti töihin, ilmeisesti viime kerrasta jäi hieman painetta takaraivoon muistiin kun ei ensin palikat meinannut löytyä. Eka yritys meni siis hieman venkoiluksi, kokeessa reippaasti nollille. Vili ei vaan edennyt kapuloille saakka vaan lähti hieman sivuun ja siellä muka nuuski kovasti... Otin uuden lähetyksen samalla tuloksella jonka jälkeen menin lähemmäs palikoita ja annoin uuden käskyn. Tällä sitten teki töitä ja löysi oikean =) Otettiin vielä uusiksi ja ohjaaja oli mennä hämyyn! Liikkuri olikin vaihtanut oikean kapulan paikan ja mä jo puhisin sisäisesti että prkl nyt se sitten toi väärän, mutta onneksi ymmärsin pitää turpani kiinni niin että otin ihan kokeenomaisesti luovutuksen ja siinä sitten huomasin että hitto vieköön täähän oli oikea! Loistava treeni ohjaajalle siitä että pitää vaan luottaa siihen koiraankin eikä sortua oletuksiin. Vili kuitenkin kykenee omiin ratkaisuihin niin sille pitää antaa myös mahdollisuus tehdä niitä oikein ilman painostavaa ohjausta niin sillä kasvaa varmuus ja itseluottamus tekemiseen. Kiitos, tämä oli hyvä opetus ohjaajalle! Sitten luoksetulo joka meni aikas mukavasti. Vilin tahtiin laukalla kaikki välit, mukava Viliksi oikein hyvä pysähdys seisomaan ja maahanmeno eikä eteentulossakaan ollut moitteita tai perusasentoon siirtymisessä. Hyvä. Sitten kaukot jotka ei ihan nappiin menneetkään... Vaati useamman käskyn mutta teki kaikki vaihdot. Ei oikein keskittynyt, katseli lähinnä yleisöä... =/ Eteni ainakin seiso-istu vaihdossa niin että oli lopuksi tullut mittansa verran eteen. Pisteissä ei siis hyvältä näyttäisi. Ruutu meni aika nappiin; haki ruudun hyvin, tosin sinne vasempaan laitaan niin kuin lähes aina nykyään, mutta meni kuitenkin etureunasta sisään ja ekalla käskyllä normaalilla nopeudella maahan. Makasi rauhallisena koko kiertelykuvion ja lähti sivulle-käskyllä tulemaan laukalla. Tuota sivulle tulemista täytyisi vielä treenata ja ennen kaikkea päättää millä käskyllä sen siihen otan... Tuo sivulle tuntuisi toimivan ja sitä oon käyttänyt noin muutenkin jos Vili pömpöttää ympärillä ja haluan sen siitä seuraamispaikalle kesken liikkumisen. Lopuksi liikkeestä istuminen; hämeen hitain perinteisesti mutta oikea asento. Näille hitaille jääville yms pitäisi tehdä jotain, mutta onko motivaatiota enää tässä kohtaa? Koiralla ikää kuitenkin 5 ja tsiljoona kertaa saanut tehdä hitaasti ja palkattu. Jos niistä saisi rakennettua jonkin kivan leikin niin se voisi auttaa... Treenin yleisvire oli tavallista Viliä, mutta liikkeiden välillä se oli oikein rento ja reipas. Hyvä! Mutta niin kuin mä sen tuolla ääneen sanoinkin niin nää teknisesti osaavat on ihan kivoja, mutta kun koira tekee koko sydämellään ja kropallaan töitä on se potku itelläkin hieman toinen. Saako sitä vaan enää opetettua koiralle joka on sen tsiljoona toistoa palkattu muusta?

Näihin mietteisiin päätämme tämän raportin =) Irmeli ei tehnyt tänään mitään kun sillä oli hieman vatsaongelmia viime yönä. Epäilen että se on päässyt kissojen jaolle kun parvekkeelta löytyi jonkin pikkutirpan höyhenet muttei raatoa... Iitun vatsa kun ei kovin herkästi heitä vikkelälle. Juu ja kissat ulkoilevat vain parvekkeella, mutta jostain syystä ne on ainakin kerran aiemmin todistetusti saaneet sieltä käsin pyydystettyä pikku linnun. Täytyy olla ihan täysin kamikaze-lintu että tunkee tuolle parvekkeelle kun noi siä on, ei muuten olisi mitään mahdollisuuksia kissojen saada saalista.

Muuten ollaan vaan oltu ja möllötetty. Käyty pari kertaa pyöräilemässä. Torstain koirat oli äitellä päivähoidossa kun töissä meni pitkään. Pojat oli heitelly niille keppiä niin että kun menin hakemaan niin molemmilla roikkui kieli polvissa =) Jos ens viikolla olis reippaampi kun on lomaa. Viikonloppuna ainakin kun on leiri!

Mun synttäripäivänä 17.6. tuli Viljosta ja Irrrmelistä mummu ja pappa kun Piitu-tyttönen sai 8 pentusta. 4 merle tyttöä, 3 trikki tyttöä ja 1 trikki poika. Kuuleman mukaan isohkoja ja reippaita pentuja =) Näistä lisää www.kiiramanna.net

Kuvia on nyt vähän lisätty: toko-koe 23.5.2009 ja pallopelistä Niklaksen kanssa.

PERJANTAI
Treenirintamalle sellaista että ollaan Puupsion kanssa otettu noutoja eli kivaa on ollut =) Maanantaina Katri kävi Vaivialla ja käytiin ensin köpöttelemässä lenksa koko lauman kanssa. Sitten Katri kuvaili meidän noutamista, hieman valosammalla olis pitäny alottaa niin olis ollut helpompaa kuvaamisen suhteen. Viljo teki monta toistoa noutoja ja vallan hyviä noutoja! Aalla ei oo enää mitään ongelmaa, heitto saa mennä kohtuullisen vinoonkin ilman ongelmia. Meno hypyn tekee nykyään ilmavasti ja ojentaa lähes poikkeuksetta hyvin takaosansa, paluuhypyssä kapulan kanssa ottaa edelleen kosketuksen mutta ottakoon. Ehkä se siitä kun saadaan toistoja alle kun kerran menohyppykin "parani" itsestään. Torstaina käytiin ottamassa esineruutua. Viljo oli edellisen kerran ollut ruudussa joskus viime syksynä. Mukana oli Päivi & Jaro, Marju Pommin & Jojon kanssa sekä Anna, Bella & Eero. Vilppu meni viimeisenä ja ruutu oli hyvin hajustettu edellisten koirien toimesta... ;) Vilillä oli heti selvillä mitä oltiin menossa tekemään kun sai pk-liivit päälleen. Vähän sitä kuitenkin viä innostin kuiskailemalla että mennään hakeen esineitä... Ruudulla Marju oli meille tuomarina ja hyvin V odotti sivulla höpinät. Eka lähetys vasemmasta laidasta. Lähetyksessä oli heti "viritys" päällä ilman että mun tarvi mitään tehdä, mutta kuitenkin vielä vähän kuiskailin korvaan kun se on ollut ruutuun lähetyksessä tapana. Luvan saatuaan lähti napakasti takarajaa kohti, noin 35m oli esine josta sai hyvin hajun muutaman metrin päähän ohi juostessaan. Nappasi esineen reippaasti ja odotin ihan hiljaa paikallani luovutukseen, josta suuren suuret kehut. Toinen lähetys keskeltä; vire oli edelleen loistava. Lähti hieman vinoon kohti oikeaa takanurkkaa ja sai matkalla hajun oikean laidan esineestä (noin 15m). Jälleen tarttui reippaasti ja toi luovutukseen reippaasti, nyt kehuin kun otti esineen suuhun. Luovutuksen jälkeen heitin pari koppia esineellä. Kolmas lähetys samalta paikkaa kun kakkonen. Lähti hyvin, mutta nyt hieman vinosti vasenta nurkkaa kohti. Juoksi pari metriä esineestä ohi ja sai hajun. Joutui hetken tekemään töitä ennen kuin löytyi, mutta tarttuminen ja tuominen yhtä loistavia kun aiemmatkin esineet! Viimeisen esineen luovutuksesta heitin heti narupallon jota sitten riepoteltiin kimpassa. Aivan loistava esineruutu-treeni! Jestas kun sillä oli upeasti motivaatio kohdallaan!

Esineiden jälkeen mentiin Annan kanssa vielä kentälle. Mulla oli suunnitelma ottaa noudot. Kentällä kuitenkin tuli inspiraatio muistella tunnaria, jota ei sitten oltukaan otettu Tampereen kokeen jälkeen. Eka onnistu hyvin, tokan toi väärän. Annoin tuoda ja tuumasin että höh täähän on väärä.. Seuraavalla toistolla yritti taas ottaa vaan ensimmäisen mistä sitten jo ihan kielsin. Oma oli joka toistossa piilotettuna heinien alle että joutuisi käyttään nenäänsä sen oman löytymiseen eikä silmällä. Tuolla kieltämisellä sain aikaan sen että yritti vain vaihtaa seuraavaan väärään, josta taas kielsin. Sitten vähän jumitettiin, Viljo tärräsi kapuloitten vierellä ja mä kattelin taivaalle jos se vaikka olis tehnyt omia ratkaisuja. Mitään ei tapahtunut niin otin sen sitten uudelleen sivulle ja lähetin. Nyt ihan nätisti nuuski ja toi oman josta sitten huippu kehut. Tän jälkeen vielä yksi toisto jonka kanssa ihan nätisti nuuski, mutta vähän se punainen lanka oli kyllä kateissa. Lisää toistoja eikä näin pitkiä taukoja niin ei pääse unohtuun mitä tehdään. Otettiin myös ne noudot; hyppynoudossa kolahti ekalla kertaa reippaasti päin estettä kapulan kanssa niin että kompuroi kyllä yli mutta pudotti kapulan. Oli hieman hämillisen oloisena siinä esteen oikealla puolen kapulan vieressä että mitäs nyt... Annoin uuden noutokäskyn ja palkkasin nakilla tuonnista. Uusi toisto eikä moitittavaa kuin se paluuhypyn vakio-kosketus. Kuten ei Vijon kohdalla koskaan ennenkään näistä niin ei tästäkään tömäristä mitään traumoja tullut =) Sitten A jota ei otettu kun kerran koska meni heti nappiin.

Irmeli teki vähän häiriö-tottista kun kentällä oli Marju, Anna, Päivi ja Susanna. Irkku on aikas häiriöherkkä ollut ja sen kanssa on varovasti otettu noita häiriötreenejä. Tällä kertaa teki tosi reippaasti ja Iitumaisesti. Mä sitten tykkään siitä Iitun tottiksesta mitä se nykyään tekee. Ihan huippu hienoa huomata miten tuollaisesta hieman toimintakyvyttömästä, herkästi passiivisuuteen väistävästä herkkiksestä saa sen oikean moottorin löydyttyä irti hyviä tehoja. Se tekee iloista ja vietikästä tottista. Torstaina kentällä treenattiin toista vai kolmatta kertaa niitä täyskäännöksiä jotka nyt sitten tehdään oikealle toko-tyyliin. Palkkasin pitkästä aikaa kahdella pallolla joka toimi kivasti. Vasemmalle käännöksissä taas painoi, mutta yhden hihnapakotteen jälkeen käännöksessä teki mukavia käännöksiä vireen laskematta. Sekin tuntuu niin uskomattomalta että koira joka väistää helposti passiivisuuteen kuitenkin  kestää hihnapakotteen (ja tosiaan vastaa siihen lisäämällä keskittymistä ja tavallaan lisäämällä vettä myllyyn) muttei koskemista tai ääntä. Mun täytyy sen kanssa tehdä hihnassa noita käännöksiä niin kauan että se tekee ne ilman sitä pakotettakin painamatta. Varsinaisesti seuraamisen painamiseen en oo puuttunut, ajattelin että pienen sikailun salliminen vahvistaa sen itseluottamusta ja kun se kerran on häiriöistä vielä herkkä niin ennemmin niin että alkaa häiriössä vaikka painamaan vähän lisää kuin että irtoaisi sivusuunnassa. Iitu teki myös hyppyä. Meillä oli pitkästä pitkästä aikaa ongelmaa hyppyyn lähdön kanssa. Irmeli ei lähtenyt ekalla käskyllä! Tätä sitten vahvisteltiin vanhaan tapaan pallon heitoilla kun se oli jo ilmassa. Sitten tehtiin muutama toisto istumista ja maahanmenoa hömpötyksestä.

Tänään takapihalla jätin Vilin paikallaoloon ja otin Iitun kanssa ekaa kertaa jäävät. Pari askelta seuraamista (tekee ihan yhtä innolla ilman palkkaa kuin kentälläkin kun on palkka matkassa) ja käsky. Ekana istuminen. Napakasti istui heti käskystä eikä puhettakaan että olisi hiippaillut perään! Jee! Palasin vierelle, otin sellaisen pienen jännitteen ja vapautin. Isosti vain kehuja ja lääppimistä =) Sitten uusi perusasento ja pari askelta seuraamista. Pysähtyi odota-käskyllä seisomaan vasta kun kädellä annoin nenään kevyen merkin että hop kuului pysähtyä. Seisomisesta uusi toisto ja pysähtyi ehkä jo käskystä mutta varmistin vielä kädellä. Kestää hyvin että palaan vierelle eikä puhettakaan istumisesta. Mutta ei sen kanssa ole ehkä välttämättä ikinä seisomisesta otettukaan perusasentoa... Maasta on otettu sen mä muistan, mutta nyt ei ihan heti tuu mieleen että onko seisomisesta otettu. Viimeisenä jäävänä maahanmeno joka oli myös mukavan napakka ja terhakka. Rauhassa saa palata vierelle tai jatkaa matkaa eteenpäin ei Irmelillä oo hätää mihinkään =) Voi olla että tulee ennemminkin ongelma millä se saadaan nousemaan! Pari käännöstä otettiin vielä; täyskäännös menee irtikin mutta ei se vasemmalle käännös. Niitä ei siis enää tehdä kuin hihnassa kunnes se toimii. Sitten Iitu paikallaoloon ja Vilin kanssa ihan vain pari askelta seuraamista ja pari käännöstä. Lähinnä oli treeni Iitulle että se voi pötköttää paikallaan vaikka Vili tekee.

LAUANTAI
Aamusti kentällä avaamassa haku-koe. Kun kokeilijat lähtivät maastoon otin omien kanssa pikku pikku treenin ennen kun lähdin Mustaterrierien erkkariin Ellivuoreen kehikseksi. Vilin kanssa keskityttiin vain seuraamispaikan palauttelemiseen taas oikeaksi, tupannut viime aikoina edistämään... Iitu teki parit käännökset pallotellen =) Täyskäännös tehdään siis sinne oikealle ja siitä palkka heti käännöksen jälkeen. Vasemmalle vaatii edelleen lähes joka kerta pikku huomautuksen että tee tilaa kun tahtoo painaa eikä lähteä kääntymään, näitäkin kuitenkin saatiin ainakin kaksi mukavaa käännöstä ja päästiin niistä sitten reilusti palkkaamaan. Oikeata ei taidettu edes tehdä kun se tulee tossa täyskäännöksessä vähän kuin kaupan päälle. Olipas mukava osata tehdä vain tällainen ihan pikkanen treeni molemmille! Huomenna sitten tottistelemaan Toijalaan, Viljo on ilmoitettu ja Irmeliäkin harkitsen kun kerran tilaa olisi...

SUNNUNTAI
Harkkatottiskokeissa Toijalassa. Viljolla ohjelmassa voi-tottis ja Irrrmelikin pääsi tekemään seuraamiskaavion hihnassa (niitä kulmia ei siis tehdä ilman sitä hihnaa ennen kun se ne osaa...) sekä vähän jääviä ja elämänsä ekan henkilöryhmätreenin. Irrmeli oli ihastuttava! Se on aiemmin ollut aikas häiriöherkkä; keskittymisessä ongelmia kun on ollut vieraita tms. Nyt ei mitään. Se oli heti ekasta sivulle-käskystä saakka 100-lasissa valmiina tekeen töitä ja teki fantastisella asenteella koko kaavionsa ja henkilöryhmän! Ryhmässä se ei vilkuillut ympärilleen kun sillä oli selkeesti duuni kesken ;)Mainio Irrrmeli! Jääviähän ei tosiaan olla otettu kun tuo mitä yllä mainittiin... Istumiseen tarvi toisen käskyn ja käsiavun, eli ihan liikaa ahnehdin siinä kohtaa. Maahanmeno oli loistava! Kuvissa näkee kuinka mä en ole sen viereltä tullut kun vajaan askeleen niin se jo tönöttää maassa! Hieno hieno Irrrmeli! Luoksetulon loppuasentoakaan ei ihan hirmuisesti olla treenattu eikä se ihan putkeen mennyt nytkään. Otti kevyen etutassu-loikan päin ennen kuin istui hieman vinoon eteen. Sivulle tuli napakasti. Siitä sitten patukalla riekkumista, muuten vain kehuilla mentiin. Hyvin kesti vire ja asenne =) Erittäin erittäin positiivinen treeni meille siitä mitä Iitun kanssa haettiinkin. Iitu otti myös paikallaolon siten etten sitä kauaksi jättänyt ja kävin palkkaamassa. Olisi se varmaan pysynytkin vaikka olisin kauemmaksikin lähtenyt ja jättänyt palkkaamatta välissä, mutta näin oli mukavampi varmistella kun ei ole paljon ajatuksen kanssa tätäkään treenattu. Onhan se ollut kentällä paikallaolossa kun oon höpissy muiden kanssa tai kattonu jonkun treeniä.

Viljo sitten... Nooh. Ensin paikallaolo. Ihan ok. Mä varmistelin aikalailla... Kävin ampumisen jälkeen heittämässä vähän nakkia eteen ja muutaman kerran kurkkasin piilon nurkalta että vieläkö se siellä könöttää. Pönötti ihan kohtuu sujuvasti, mutta läähätti ja oli hieman hermostuneen oloinen. Suorittamaan mennessä oli aika levoton jo niin että mulla alkoi vähän ottamaan pannuun. Jotenkin kuitenkin keräsin mielestäni itteni ihan hyvin siihen aloituspaikkaan niin että oma fiilis oli jo aika rento siinä. Viljo paineessa sen verran että tuijotteli maisemia. Mä päädyin ratkaisuun että annoin sille seuraamiskäskyn vaikka en lähtenyt liikkeelle, tätähän me ei olla ennen tehty. Mä jotenkin vaan kaipasin siltä sen kontaktin että pystyin lähteen. Oltiin jo aika pitkällä suoraa kun laukaukset tuli. En kattonut kun sivusilmällä ja ekasta hätkähti + kontakti putos. Toisesta ei niinkään. Kontakti sitten katosi kyllä siinä ennen täyskäännöstä ja jouduin sille antamaan yhden ylimääräisen seuraamiskäskyn kun irtosi sivusuunnassa niin paljon. Täyskäännökseen otin määrätietoisesti ohjauksen hartialinjalla ja vetämällä henkeä. Keräsi itsensä ja Reesen mukaan paluusuora olikin ihan mallikasta seuraamista, joskin mun näkemyksessäni se irtosi sivusuunnassa kuitenkin hieman jossain kohtaa. Vasemmalle käännöksessä pakka taas hieman hajosi, mikä sitten oli vielä vähän leväällään siellä toisessakin käännöksessä. Ilman hengitys-apua se ei varmaankaan olisi käännöksissä pysynyt mukana. Täyskäännös taas ihan ok, pysähdys hidas ja levoton. Oikea käännös kohtuu ok, paremminkin olisi voinut tulla muttei irronnut pahasti sivusuunnassa. Henkilöryhmässä hermostuneisuus näkyi kun tahtoi käydä moikkaamassa vieraita. Tätä täytyisi siis treenata... (Tiistaina kentälle siis!) Jäävistä istumista en pahemmin muista, mutta Reese oli kirjoittanut että "ok, tulisi reagoida nopeammin käskyyn, ottaa muutaman askeleen, tulisi istua nopeammin, istuu rauhallisena". Maahanmeno ok, Vilimäisen hidas kaikin puolin ja luoksetulon loppuasento hieman vino. Seisominen meni päin persettä; ei pysähtynyt ekalla käskyllä, vasta toisella ja käsiavulla. Kokeessa tää olisi ollut zero points... Tasamaanouto Vilimäinen, Reesen kommentit "nopeammin ja määrätietoisemmin, luovutus ok". Hyppynouto Vilisti ok; "ilmava menohyppy, otto saisi olla nopeampi, tulee määrätietoisesti, kuitenkin kosketus esteeseen". Aalla palasi vanhaan ongelmaan eli ajatus katkesi siellä Aan toisella puolen kun piti ponnistaa, pudotti kapulan ja toisella käskyllä toi sen kiertäen. Oli siinä vähän sähläystä kun Vili oli sekaisin että kapula kuuluu tuoda esteen yli niin oli lähteä jopa sen kanssa uudelleen Aata kohti ja toisaalla kun pudotti kapulan eteen ja tuli sivulle ei ohjaaja ymmärtänyt kapulaa siitä kerätä käsiinsä. Jos olisin kerännyt kapulan käsiini vaikka se sen pudotti niin tästä olisi jotain pisteitä voinut tulla vaikka puutteellinen olisikin ollut. Eteenmeno vallan kiva, mutta vaati toisen käskyn maahanmenoon ja teki senkin hitaasti, Reeseltä olisi tullut tyydyttävä. Pisteitä tästä olisi tullut 65-70, paikallaolosta riippuen ja jos olisin tosiaan sen kapulan käsiini keräillyt A-noudossa. Hieman masentavaa, mutta pitää tehdä treeniä jossa Vilille luodaan yhtä kova paine niin se pääsee ylittämään itsensä. Koska kyllä se määrätietoisella ohjauksella ja toistojen tuomalla rutiinilla pystyy paineesta huolimatta tekemään.

Tavoite on edelleen se voi-luokka lassiemestaruuksissa. Irmeli pääsee joko syksyllä tai ensi keväänä BH-kokeeseen =) Iitusta Reese oli kirjoittanut näin "erittäin työskentelyhaluinen. kytkettynä seuraaminen; halukasta, voimakasta seuraamista. oikea paikka, suora. ryhmässä koko ajan kontakti. maahanmeno-luoksetulo; tiivis ja voimakas seuraaminen, nopea maahanmeno, nopea luoksetulo, törmäilee."

Kuviakin olisi lisättäväksi niin sunnuntailta, viikolla otettuja noutokuvia kuin 24.5. toko-kokeestakin (Kiitos Pekka & Katri!), mutta ne jää nyt toiseen kertaan. Flunssa kaataa mut juuri nyt sänkyyn...

Uutisia lapsosilta; Essi ja Venni (K. Fanzine) olivat korkanneet toko-uransa ja saaneet ALO3 tuloksen!! Iskä ja äiskä kera hihnanjatkeen onnittelevat ja kannustavat kohti seuraavaa koetta!

Huomasin juuri että tää pönttö ei oo viime viikolla kirjoitellut ollenkaan Iitun treenikuulumisia! Höh! Lyhyesti mitä edellisviikosta muistan... Treenattiin Ridvallin tekniikalla seuraamista joka alkaa sujua kerta kerran jälkeen paremmin, kestävyyttä alkaa löytyä ja kulmissakin Irmeli osaa jo hieman hallita kroppaansa. Uutena juttuna edellisviikolla kokeilin miten Iitu vastaa hihnapakotteeseen edistäessään tai painaessaan (estää mun kulkua), tulos oli halutun kaltainen ja pakotteella sain irti sen mitä halusinkin eikä Iitu ottanut yhtään itseensä! Hyvä hyvä! Lähinnä tuntui että se saattoi jopa vastata patoamalla, korjasi seuraamispaikan ja voima liikkeessä kasvoi. Tällä samalla linjalla ollaan jatkettu, pakotteita tarvittaessa mutta aikas varovasti kun tuo on kuitenkin tosi nössö jos ei se ole kunnolla vietissä. Treenattu ollaan myös täyskäännöstä (ekaa kertaa...), josta totesin että turhan vaikean tuntuista jos tekee normaalisti eli vasemmalla vaikka sitten yrittäisi opettaa kiertämään takakautta. Siispä Irkkuli tekee täyskäännöksen "tokotyyliin" oikealle. Käännös on ihan nätti, mutta vaatii vielä tekemistä jotta lopusta saadaan riittävän tiivis. Alokasluokan hyppy meillä alkaa olla kohtuullisen hyvin hallinnassa, Iitu lähtee reippaasti hyppyyn ja pysähtyy käskystä seisomaan. Ohjaaja vaan tahtoo antaa ylimääräisiä huitomiskäsimerkkejä tuohon pysähtymiseen vaikkei niille ole tarvetta...  Paikallaolo ei vielä ole ihan riittävän varma, tarvitaan vain häiriötreeniä. Iitu on muutenkin kaikessa niin herkkä häiriöille että täytyisi vaan saada mentyä porukkatreeneihin. Liikkeestä maahanmenoa tai seisomista ei varsinaisesti ole liikkeenä harjoiteltu pätkääkään, maahan se putoaa varmasti ja nopeasti jos vire on kohdallaan. Seisominen on vielä aika hakusessa ilman tuota hyppyä. Luoksetulossa Iitu ei tahdo ymmärtää istumaan jäämistä, mutta tulee reippaasti luo ja hakee paikkaa eteen istumaan. Tuota eteen istumista täytyy myös treenata ihan erillään ja siitä sivulle siirtymistä. Joku päivä myös tein huomion että Irkkulille ei ole ollenkaan opetettu perusasentoon siirtymistä maasta tai seisomisesta... Nooh, onneks meillä ei oo mitään aikatauluja. Vähitellen alkaa kyllä näyttää jo siltä että sinne alo-luokan tokoon voisi tosiaan seuraavan vuoden sisään päästä tai sitten BH-kokeeseen. BH:ssa vaan on tosi tosi pitkät seuraamiset...

Viljo treenasi tällä viikolla lähinnä pk-tottista. Koko kaavio läpi palkaten suoritusten välillä. Ihan ok, kun yksinään tekee niin sitä ei näe kuinka nopeita maahanmenot, istumiset tai pysähdykset oikeasti on... Mutta koirani tuntien väitän että ei kovin nopeita. Oikein se kuitenkin on nuo jäävät tehnyt aikas hienosti. Torstaina tapiksen jälkeen märällä kentällä otin Viljon kanssa jääviä muutamat toistot ja Irmeli teki täyskäännöstä. Perjantai-iltana kävin vielä kahdeksan jälkeen kentällä ottamassa molempien kanssa pikku pätkät. Vilille hain sisältä taas pyssyn ja ammuin seuraamisessa plus otin uudella 650g kapulalla noudot. Nyt ei kontakti pudonnut edes siitä ekasta laukauksesta, mutta selkeästi oli "väliajalla" siirtymisessä noutoihin paineessa ja seuraamisessa siellä noin 40 askeleen kohdalla alkoi vähän katselemaan ympärilleen. Tiedä sitten olisiko tuo herpaantuminen seuraamisessa tullut myös ilman ampumista. Yhdellä käskyllä kuitenkin jatkoi ok seuraamsita. Noudot teki nätisti ja tuon seuraamisen jälkeen leikki narupallolla reippaasti. Katsotaan katsotaan mitä tästä vielä tulee... Jälkeä täytyisi mennä tekemään, mutta kun ei vaan saa nyt aikaiseksi.

Viime viikolla ei tullut sitten tuon edellisen päivityksen jälkeen varmaan tehtyä mitään ennen sunnuntaita. Paitsi että käytiin vähän pyöräilemässä, mutta ei mitään treenin tynkää. Sunnuntaina otin oman pikku treenin siinä karvan yli seitsemän aamulla Vaivian kentällä ennen jälkikisan aamutoimien aloittamista. Ammuin taas ite Vilille. Otin sen kanssa alkuun pätkän seuraamista ja palkkasin hyvästä kontaktista. Sitten otin lähdön a-esteeltä ja seurautin kokeenomaisesti askeleet ja ampumisen. Ensimmäisestä laski kontakti, toisesta ei mitään. Palkkasin heti vikan laukauksen jälkeen kun kontakti ei laskenut. Sitten hetki leikkiä ja uusiksi. Aivan samaan tapaan lähtö ja ampuminen. Tällä kertaa ei laskenut kontakti ollenkaan, suullinen kehu ja koko pitkän suoran seuraaminen jonka jälkeen palkka. Sitten vielä paikallaolo. Jätin Vilin noin 30m päähän piilosta ja kävelin itse piiloon. Olin hetken ja kävin palkkaan. Sitten uudestaan piiloon ja ammuin kaksi laukausta laskien välillä kymmeneen. Siellä se törötti vaan kun kurkistelin piilon raosta =) Kun menin luo niin oli se taas hieman paineessa ja läähätti, mutta perusasentoon nouseminen oli ihan reipas ja leikki reippaasti. Tuli tosi tosi tosi hyvä mieli! ...sitten idioottina meninkin pilaamaan varmaan meidän jäljen... Ajattelin fiksuna että minäpä meen ajaan kokeesta jääneen varajäljen pois! Ei muuten mitään, mutta sillä oli ikää jo ainakin 5h rutikuivassa kangasmaastossa ja jäljelle lähteissä alkoi hieman jo tuulla. Sen verran mulla oli lähteissä järkeä että aattelin että pari keppiä ja sitten lopetetaan. Mutta voi hitto... Janalta lähtö oli vaikeaa, tarjosi epävarmana takajälkeä. Vahvistin oikeaan suuntaan lähtemistä lähtemällä itse heti perään. Vili jäljesti noin 30m ja hukkasi jäljen. Minä kattelin vaan maisemia, mutta ei sitä jälkeä enää löytynyt siitä... Otettiin janalta uusi lähtö ja tällä kierroksella päästiin ensimmäiseen kulmaan joka oli n.50m janalta, tästä 25m oli ensimmäinen keppi jota me ei koskaan löydetty. Vili hukkas jäljen ja paineistu kun ei vaan löytänyt sitä... Mä olen joskus päättänyt etten anna sille uutta käskyä kesken jäljestyksen, vain kepeiltä, mutta nyt sitten menin sille hokemaan että jälki josta se keräs lisää painetta kun ei vaan löytnyt. Eikä ne mun hermot oo valitettavasti sitä parasta laatua eikä itsehillintäkään kovin kummoinen, niin me tultiin sieltä sitten pois niin että koira oli kuin maansa myynyt ja ohjaaja räjähdystä vailla. Typerä typerä typerä minä!! Siinä sitten päätin että näin ei voida lähteä kotiin, vaan että käyn purkamassa janan ja tallaan sivummalle (tyhjälle) helpon jälken Vilille että voidaan lopettaa kuitenkin onnistumiseen ja rukka saa edes pisaran itseluottamuksestaan takaisin. Ja voi PRKL Iitu loikkas ulos autosta omin lupineen kun avasin luukun Vilille että pääseen toteuttaan suunnitelma B:n! Siinä mielentilassa olisin ollut valmis kuristaan koko koiran! Ja sehän ymmärsi yskän loistavasti ja pinko metikköön. Mä sitten hyppäsin autoon ja hurautin pois Viljo takaluukussa, ajelin siinä lähes kilometrin verran kotio päin ja laitoin parkkiin. Siinä sitten mietin että mitäs mä nyt teen... Pahin kiukku oli kyllä jo lauennut. Sitten sieltä näkyikin tieltä Iitu pinkovan hirmuista kyytiä kohti. Se oli varmaan lähtenyt heti perään kun auto lähti, mutta en peileistä nähnyt kun tie pölysi niin paljon. Kutsuin Iitua iloisesti ja se iloisesti juoksi luo, annoin sille vettä ja parit namit. Peräluukkuun se heilahti samantien kun luukkua raotti =) Sitten ajelin takaisin, tallaisin Vilille lyhyen jäljen (jana 10m, 1 kulma, 2 keppiä) ja annoin sen vanheta sen verran että kävin purkamassa janan, ei siis kovin kauaa. Epävarmana Vili lähti tälle uudelle jäljelle, hyvin hyvin epävarmasti tarkisti takajäljen ja kääntyi oikeaan suuntaan. Vahvistin tätä lähtemällä heti perään. Normaalisti Vili on jäljestänyt paremmin kun oon pitänyt liinan "hinauksessa", mutta nyt se oli niin epävarma että en uskonut sen vastaavan tähän paineeseen halutusti joten en uskaltanut edes koittaa. Kulmaan saakka se meni epävarmana ja itseasiassa meni kulmasta lievästi yli (laitan kyllä tuulen ja tuoreen jäljen piikkiin) korjaten oma-aloitteisesti. Kepin ilmaisi varmasti ja sai hurrrrjat kehut ja paljon makkaraa ja raaputtelua. Tähän olisi pitänyt lopettaa sillä toisesta kepistä se ajoi ensin väärää puolta puuta ohi ja kääntyi poistumisjäljilleni jo kun sen pysäytin ja pyysin luo uudelle lähetykselle. Tuossa kun estin sen matkan jatkamisen se paineistu taas hieman, mutta kun uuden lähetyksen jälkeen löysi kepin rentoutui hienosti! Tuon ekan kepin jälkeen liinan päässä saattoi taas tuttuun tapaan jäädä hinaukseen niin että Vili paransi jäljestystään. Jälleen kerran mä toivon suuresti että tuo koira kestää ohjaajan idiotismin. Irmelille tuskin tuli traumoja... ;)

Tänään maanantaina käytiin kentällä treenaamassa tottista. Viljon kanssa taas ampumista, nyt siten että kentällä oli muitakin ja Kari ampui. Ensin pari pätkää seuraamista ja palkkausta ilman ampumista. Hieman oli vaisuhko, mutta heräsi kyllä. Sitten toisen koiran ollessa paikallaolossa otettiin taas siitä a-esteeltä lähtö seuraamiseen ja kokeenomaisesti ampumiset. Ekasta tippui kontakti hetkeksi ja sivuttaissuunnassa otti ehkä aavistuksen väliä, toisesta ei mitään. Pari askelta toisesta ja palkka, narupallottelua. Leikki vapautuneesti ja innokkaasti. Sitten uusiksi. Nyt ei tippunut kontakti ollenkaan ampumisten aikaan, mutta jatkoin seuraamista koko pitkän suoran paluineen niin mennessä noin 40 askeleen kohdalla hieman herpaantui mutta ei merkittävästi. Käskyllä palasi normaaliin seuraamiseen. Takaisin päin meni ihan mukavasti juoksut ja hitaat. Sitten vielä paikallaolo, ensin selkä Viliin päin. Kestoltaan ehkä ampumiset + 3min. OK, ei kuulemma näkyvää reaktiota. Kävin palkkaamassa namilla ja kyllä se hieman siellä tärräsi. Uusiksi siten että menin piiloon, ampumisista ei taaskaan kuulemma näkyvää reaktiota. Kestoltaan saman kuin ensimmäinen. Palatessa se tärräsi saman verran kuin ekalla kertaa, söi namit hyvällä ruokahalulla ja oli vapautuksen jälkeen reipas ja iloinen ilman merkkejä paineistumisesta. Lopuksi otettiin vielä este noudot. Hypyllä kiinnitin nyt erityisesti huomiota siihen että Vili on alkanut tekemään menohypyn ilman kosketusta esteeseen ja ojentamaan takaosansa hienosti hypätessään! Kiva kiva! Palatessa se edelleen tahtoo ottaa kosketuksen, mutta ei aina tässäkään! Lisää treeniä. Aalla se tekee virheettömiä suorituksia ylitysten suhteen toistuvasti eikä tämä päivä tehnyt poikkeusta. Tänään se ainoa nouto mikä aalla tehtiin oli myös niin vino että näin kapulan esteen oikealla puolen ja toki siis Vili näki mut ohi esteen noutaessaan, mutta palasi silti varmasti esteen yli. Tämä myös tukee teoriaa siitä että Vilillä ei lihaksisto ollut ihan priimakunnossa viime vuonna kun a-este tökki ruhtinaallisesti, hypyssä oli aina kosketus ja saattaa nuo laukauksetkin liittyä siihen... Nyt täytyisi vain osata ylläpitää tätä tilaa.

Seuraavaksi koiramaisessa ohjelmassa on ohjaajalla tapakasvatuskurssin vetoa ti ja to, lauantaina alaosaston järkkäämässä jalostustarkissa duunia sekä Viljon Eero-veikan tarkastus ja sunnuntaina omat koirat pääsee Tuuriin näyttelemään Mari Palgille. Näytelmöintikumppaneita ei sunnuntaille ole ilmoitettu kuin viisi joten kokonaissaldo rodulle jää seitsemään. Matkakumppaniksi näytelmään on lupautunut Tarja-tätyli. Toiveissa saada molemmille EH, Viljo on yhden tätä laatua käynyt jo junnuluokassa hakemassa muutama vuosi sitten. Irmeli ei Marille ole esittäytynyt kuin jalostustarkissa syksyllä 07. On muuten ensimmäinen kerta kun mun koira menee samalla tuomarille toistamiseen, mutta tässä kohtaa perusteet löytyvät mukavasta jalostustarkastuslausunnosta sekä kehityksestä junnuluokan jälkeen. Mukava jalostustarkastuslausunto ei todellakaan takaa näytelmämenestystä. Mulla kun ei kummassakaan ole sellaista show-karismaa jolla tuodaan pisteet kotiin ;)

Äiskä ja Iskä näyttelivät sunnuntaina Helsingissä; Irmeli ERI ja Viljo EH. Mukavat, koiria kuvaavat arvostelut tuli molemmille lukuun ottamatta Iitun oikean muotoisia, kokoisia ja sijoittuneita silmiä sekä tasapainoista päätä. Eikä tuo Viljon EH ollut pettymys ollenkaan. Tuomarina oli Gwen Beaden Iso-Britanniasta joka arvosteli nahkoja perusteellisesti ja tarkasti. Poikkeuksellisesti brittituomarilta ei ollut ERI itsestään selvyys mikä oli oikein mukavaa! Onhan se vaaleanpunainen nauha kiva ja näyttää ERI tilastoissa paremmalta kuin EH, mutta kun arvosteluasteikko ei ole erinomainen, erinomaisempi, erinomaisin niin ei ne kaikki koirat voi saada eriä. Tuliaisina Helsingistä tuli tälle hihnanjatkeelle komeasti kärähtäneet käsivarret ja puolet kasvoista... Ihanaa =/

Treenirintamalle kuuluu hyvää. Eilen en mitään tehnyt koirien kanssa kuin että ne pääsivät maalle pömpöttelemään muutamaksi tunniksi illalla. Tänään ryhdistäydyin ja lähdin kentälle. Matkalla päätin että otan Viljon kanssa voittajan noudot ja jäävät. Kentällä tää muuttui että voittajan noudot ja ammutaan... Panokset oli tosin vähissä, kaivelemalla löysin pyssyn täytteeksi 5 panosta. Kentälle mennessä Vili tarjosi mukavasti seuraamista mistä sitten palkkasinkin narupallolla. Tän jälkeen vein sen kentän keskelle paikallaoloon ja kävelin noin 20m päähän, koiraan päin kääntyneenä ammuin ensimmäisen laukauksen. Tuosta 20m päästä näytti tosi hyvältä, mutta kun kävelin lähemmäs koko ajan kehuen hillitysti niin huomasin että se vähän tärräsi. Kävin vain syöttämässä autosta kaiveltuja kuivanappuloita muutaman (näitäkin piti säännöstellä), jotka upposivat hyvällä ruokahalulla ja kehuin. Palasin takaisin samalle paikkaa mistä ammuin ja selkä koiraan päin laskin hitaasti kymmeneen ase esillä. Kävin taas syöttämässä parit nappulat ja palasin. Nyt ammuin koiraan sivuttain seisten kaksi laukausta joiden välissä laskin hitaasti kymmeneen ja vielä kymmeneen ennen kuin menin Vilin luo. Tärräsi se edelleen, mutta söi hyvällä ruokahalulla eikä pyrkinyt ylös. Menin sivulle ja odotin niin että se otti rauhassa kontaktin mistä palkkasin narupallolla. Eikä ollut leikkimisenkään kanssa mitään ongelmaa. Jee! Hyvältä tuntui! Sitten otin koiran sivulle ja seurautin sitä kymmmenen askelta - laukaus - kymmenen askelta - laukaus eikä mitään muuta kuin että ensimmäisestä laukauksesta laski kontakti! Ei ottanut sivuttais suunnassa väliä, ei läähättänyt, ei tärrännyt, ei mitään muuta. Toisesta ei edes kontakti laskenut. Ei se nyt mitään erityisen huippu upeaa seuraamista varmaan esittänyt, mutta aiempaan verrattuna todella hyvin. En mä tosiaan tiä siitä seuraamisesta noin muuten kun en koiraa pahemmin kattonut kuin silmäkulmasta vilkaisin. Ajatuksena oli etten tee ampumisesta numeroa ja tällä kertaa ainakin tuntui hyvältä. Lisää vaan. Tuosta seuraamisesta palkkasin narupallolla kymmenen askelta toisen laukauksen jälkeen eikä leikissä ollut mitään ongelmaa. Tää lisää kyllä motivaatiota pk:n treenaamiseen... Mutta on tää vähän hullua... Ampua ite koiralleen, ihan sarjassa tee niin kuin minä sanon älä niin kuinka minä teen eli en suosittele kenellekään. Treenasin vielä pitkän sivun seuraamisen loppuun eli takasin tullessa juoksun ja hitaan, mutta en enää kulmaa. Noudot; tasamaa 2kg kapulalla -> sais purra paremmin, mutta ihan ok muuten, hyppy -> ponnaa esteestä, jotain täytyis tehä jos viittis =/, este -> ok.

Irmelin kanssa otettiin seuraamista. Se jaksaa jo hyvin seurata muutaman kymmenen metriä ja tekee näpsäkästi perusasennot. Tänään ensimmäisen kerran korjasin sen poikittamista hihnapakotteella johon se vastasi halutusti! Loistavaa! Tokoa ajatellen Irmeli painaa seuraamisessa liikaa, mutta pk-puolelle tolla kehtais mennä. Paljon on vielä tekemistä mutta tuo perusseuraaminen on ihan ok jos hyväksyy tuollaisen painamisen. Pk-puolelle Irmelistä ei oo BH-koetta pidemmälle... Irmelin kanssa oli ohjelmassa myös vasemmalle käännökset joita tuli muutama ihan kiva ja monta vähemmän kivaa. Irkku ei oikein hallitte tota takapäätään niin tarvis tehdä hieman erilaista perustreeniä namin kanssa siihen keskittyen. Toi leikillä palkkaus on vaan niiiiiiiin paljon kivempaa =D Huippu ohjaaja vauhdissa...

Nollat tuli niin ruudusta kun tunnaristakin. Kumpikin periaatteessa onnistu, mutta sattu nollaavat kömmähdykset. Lähti hienosti ruutuun, mutta siinä metrin parin päässä lähti ruudun vasempaan reunaan nuuskimaan! Muutamilla lisäkäskyillä sain sen ruutuun, mutta vasta KOLMANNELLA käskyllä maahan!! Tunnarissa lähti hyvin, nuuski hyvin, otti oman ja PUDOTTI jotta pääsi vielä tarkistamaan toisen reunan. Sitten täytyi vielä MAISTAA VÄÄRÄÄ KAPULAA! ...oman se sitten toi jos jostain haluaisi lohtua hakea... Luoksetulossa upeiden viime aikaisten pysähdysten sijasta nähtiin hiipiminen ekalta merkiltä maahan käskyyn. Vire oli ihan jotain muuta mitä pitäis, sen takia keskittyminen ei ollut tarpeeksi hyvää. Siitä se varmaan oli suurimmaksi osaksi kiinni, taas. Ei ehkä ollut niin fiksu veto ilmoittautua kokeeseen kun on lupautunut töihin ja paikalla aamusta saakka koira autossa.

Suunnitelmissa ei ole kokeita ollutkaan kuin heinäkuulle Ikaalisiin. Aattelin että jos vain treenaisi loppu vuoden ja vaikka ne evl-liikkeetkin valmiiksi ennen kun seuraavan kerran menisi kokeeseen... Alkaa nyppimään aikalailla tällänen kokeissa käyminen kun tulee aina vaan jotain ettei pisteet riitä ykköseen! Ja kun tuntuu että Vili on nyt alkanut vaatiin kehässä enemmän käskyjä kuin mitä treenissä niin ei tunnu hyvältä ei. Jos edellisen kokeen jälkeen oli loisto fiilis niin nyt ketuttaa sitten extra paljon! Jos me lopetetaan kaikki muu ja aletaan vaan käymään näyttelyis..?

Viime viikolla käytiin myös tekemässä jäljet numero 3 ja 4. Numero kolmosesta ei ihan kauheasti ole enää muistikuvia, pituutta oli noin avo-jäljen verran ja matkalla jokunen kulma. Numero nelonen oli perjantaina Katrin ja Maijun kanssa.

Pohjiksi kolmoselle otettiin kolme janaa vasempaan; ensimmäinen meni pienen pyörimisen jälkeen ihan mukavasti, toisella oli ongelmia reilummin -> änki väkisin takajäljelle, annoin mennä takajäljen loppuun saakka ja otin uudestaan lähetyksen samalle janalle jolloin tarkistuksen jälkeen otti oikean suunnan, viimeisellä yritti takajälkeä taas mutta liinan mitan päässä kun en lähtenyt heti perään vaihtoi suunnan. Oikeaan suuntaan sitten ottikin kunnolla hinaukseen eikä tuntunut niin epävarmalta, mutta johtui varmaankin juurikin tuosta että toiselle suunnalle ei saanut tukea ja aivan varmasti osasi lukea minusta että nyt mennään oikeaan... Ei siis kovin mairittelevaa. =/ Jäljelle janalla oli samoja ongelmia, yritti takajälkeä epävarmana. Pyöri ja sai liinan solmuun ja oli vielä hieman epävarmempi. Otin uuden lähetyksen joka sekään ei mennyt ihan putkeen, mutta päästiin matkaan. Itse jäljen ajosta ei oo tosiaan tarkkoja muistikuvia, mutta keppejä nousi vain viisi mitä edellisiltäkin ja kulmat otti tarkasti.

Nelosen meille tallasi Maiju. Pituutta noin 500m eli en alokkaan jäljen ja kulmia 4. Pohjiksi taas janoja 3kpl, jotka teki Katri. Janat piteni viimeistä kohti siten että ensimmäinen oli noin 10m, toinen 20m ja kolmas "mitattiin" 35-36m. Ensimmäiselle lähti hieman vinoon, eteni hyvin jäljelle saakka, tarkisti ja otti oikean suunnan. Kakkoselle lähti myös hieman vinoon, korjasi suorempaan, eteni hyvin määrätietoisesti, tarkisti aivan hienoisesti ja otti oikean suunnan. Kolmoselle lähti suoremmin kuin edellisille, eteni taas varmasti, ei tarkistellut vaan otti varmasti oikean suunnan. Jäljelle lähtiessä jana oli ok, ei yhtä hyvä kuin tuo viimeinen mutta ok. Jäljesti mukavan varmasti, ensimmäisen kulman otti hyvin; meni askeleen verran yli, nosti nenän ja kääntyi. Kakkoskulman lähellä meni Maijun Wandan jälki mikä toi hieman haastetta kulmaan. Vili meni kulmaan, nosti nenän ja lähti siksakkia Wandan jäljelle siellä sitten pyöri hetken. Ite seisoin muutaman metrin päässä kulmasta siinä kohtaa mihin jäin kun Vili lähti seikkailemaan ja pyysin sen takaisin kun oli hetken pyörinyt. Lähetin uudelleen jäljelle eikä kulma enää tuottanut ongelmia. Keppien paikkoja en enää muista. Yhden kepin ohi Vili oli menossa kun meni eri puolelta puuta kuin jälki, mutta upeasti sai hajun kepistä kuitenkin ja etsi kepin! Keppi-motivaation kanssa kun on ollut ongelmia oli hienoa kun nyt oli motivaatio kohdallaan! Kaikki muutkin kepit nousivat varmasti. Kolmos kulman otti nätisti ilman tarkistuksia tai yliajoa. Nelosella muistaakseni teki taas sellaisen yhden askeleen yliajon, nosti nenän ja kääntyi jäljen suuntaan. Jäljestä jäi erittäin hyvä mieli =D Lopuksi Vilppu ja Irrmeli pääsivät vielä juoksemaan soopelilauman kanssa. Katrin autossa oli mukana Wanda, Pirkko, Moira, Viggo ja Lilli, Pirkon tyttö.

Helatorstai vietettiin Jämsässä näyttelemässä; Vili VSP ja Iitu EH2. Arvostelut lisätty. Vili taisi saada erinsä kun oli ilmoitettu valioihin. Että näyttäähän se hienolta "arkistoissa" kun on VSP, mutta ei Viljo laadultaan ollut parempi kuin avoimen pojat jotka saivat EH:t.

Viime päivityksen jälkeen ollaan Viljon kanssa käyty kokeilemassa kahdessakin kokeessa, molemmissa vielä tuomarit uusia tuttavuuksia. Ensin Porissa 26.4. joka meni hieman pyrstölleen... Tuomarina Harri Laisi, josta jäi kovin kiltti kuva. Ehkä Viljon huumori sopi tuomarin kanssa yksiin... Vilillä oli tosiaan mukavaa kokeessa =D Vähän turhankin mukavaa itekseen. Järjesti sitten kokeen komedia osuuden! Mm. ruudusta seuraamaan kutsuttaessa juoksi iloisesti ohi kunniakierroksen ja vasta kun pysähdyin lähtöpaikkaan liikkurin käskystä tuli sivulle "muina koirina", metalli oli niin ällö että sitä oli todella vaikea löytää kun ällötti niin ja se ihan vahingossa putosi puolen metrin päähän musta mikä antoi Puupsille syyn tuijottaa sitä kuin kysyen että mistä toi tuli... Tunnari tarjosi myös mahdollisuuden kunniakierrokseen eikä se taaskaan osannut istua. Nollia keräiltiin istumisesta ja tunnarista. Ruutuun sain sen yhdellä ylimääräisellä käskyllä, luoksetulo oli ok paitsi pysähdys hieman venähti, seuraaminen ok (parempaakin on nähty), paikallaolossa oli ollut hieman levoton muttei huutanut. Onhan se kiva käydä viihdyttämässä kokeen järjestäjiä ;)

3.5. oli Ulvilassa lassie-mestaruudet jotka jo menivät paremmin. Tuomarina Tuija Sere, josta jäi erittäin positiivinen kuva! Löytyi linja jonka mukaan arvosteltiin ja se piti läpi kokeen. Vilppu oli taas levoton ennen kehää, piippasi ja piippasi ja piippasi. Tosin kaivelin sen turhan aikaisin autosta odottelemaan paikallaoloon niin vähän saan varmaan syyttää itseäni... Jotain tarttis tälle kuitenkin tehdä kun se piippaa niin se on myös levoton paikallaolossa ja se maksaa pisteitä jotka olis helppo myös keräillä kotiin! Tässä kokeessa levottomuus maksoi 2p. Jätettäessä piippasi ja paikallaolon aikana oli korjaillut asentoa aika ronskisti. Tässä kokeessa ei tullut nollia kuin istumisesta mikä ei taaaaaaaaaskaaan onnistunut. Juuri ennen kehää kyllä onnistui mainiosti! Mä en sitten ymmärrä että mikä siinä on, annanko mä muka käskyn jotenkin ihan erilailla sitten siellä kokeessa??? Treenissä yleensä toimii ja ihan noin normielämässä ei oo ongelmaa. Blaah... Muuten meni aikas kivasti, Viljo oli hyvin mukana ja teki mielellään. Metallia vähän asetteli suuhun (edelleen laipasta ja tämä tuomari sanoi että mitä sitä sitten turhaa opettaa toisin tuomaan jos pystyy hypynkin tekemään noin) ja toi verkkaisesti, tätä on kokeen jälkeen korjailtu vauhtinoudoilla metallin kanssa. Ruudussa oli pieni ajatuskatkos koiralla kun liikkurin käskyttäessä mua kääntymään kohti lähtöpaikkaa se nousi seisomaan, odotti kyllä nätisti ja tuli nätisti sivulle. Yksittäinen virhe uskoakseni, mutta muutaman treenin tein köpötellen vähän joka suunnalta Viljon ollessa ruudussa ja palkkasin vain ruudussa makuusta. Luoksetulo oli upea! Napakka pysähdys seisomiseen ja erittäin mukava maahanmeno, reippaat siirtymiset. Maahanmenosta joku kehän laidalta meidän vuoron jälkeen sanoi että muistutti bordercollieiden luoksetulon maahanmenoa mikä kuulosti todella mukavalta mun korvaan ;) Ihanaa joku osa on oikeasti alkanut pelittään! Tavoitteenahan oli opettaa Viljolle tunnari tähän kokeeseen mennessä ja täytyy sanoa että treenattu on, joten kun kokeessakin se toimi tuntui loistavalta! Haisteli nätisti oman, mutta luovutuksessa järsi palikkaa minkä mä miellän johtuvan kuitenkin epävarmuudesta mikä tässä liikkeessä on ollut. Kokeen jälkeen oon jatkanut tunnarin aktiivista treenaamista edelleen ja koitettu hankkia varmuutta jotta saadaan vielä tuo luovutuskin mukavaksi. Treenissä tuntuu hyvältä. Kaukot oli perus-Viljoa, hiippaili vähän eteenpäin mistä pistemenetykset. Kaukoja on koitettu myös hieman treenailla, vähän vaan oon hukassa että miten tässä etenis. Oon nyt lähinnä kotona treenannut ruokakupilla liikeratoja ja muutaman kerran ulkona pidemmältä matkaa yksittäin paria siirtymistä palkkaamalla taakse kun palaan sivulle. Seuraaminen ihan perus-Viljoa myös, ajoittain aavistuksen liian väljää, periaatteessa oon kuitenkin ihan kohtuullisen tyytyväinen. Ei se ykkönen ehkä enää niin kovin kaukana ole, muutaman liikkeen suhteen vielä hiontaa ja hyvä päivä niin se on siinä!

Meillä on alkoi jälkikausi viikonloppuna. Viljolla on takana kaksi noin alo/avo mittaista perusjälkeä. Molemmista jäi yksi keppi matkalle, ensimmäiseltä jäljeltä ykkönen ja tokalta kakkonen joka oli ikävän risukon jälkeen jotta olisin päässyt palkkaamaan ikävän pätkän jälkeen. Työskentelyyn noin ekoiksi jäljiksi oon ihan tyytyväinen. Ekalla jäljellä oli pari kohtaa että Vili kyseli että mitäs nyt. Apuja ei herunut niin se lykkäs nenän maahan ja otti mut taas "hinaukseen". Kulmat meni hienosti. Toka jäljellä ei enää kysellyt mitään, meni hyvällä tempolla vahvasti eteenpäin otti kulmat varmasti ja ilmaisi ne löytyneet 5 keppiä hyvin. Jäljellä oli 3 suoraa kulmaa, yksi loivempi ja yksi piikki. Olin jopa niin idiootti tälle jäljelle lähteissä että kävin aamusti uittamassa koiria, mettälenksalla ja ottamassa pienet tunnarisulkeiset. Sitten iltapäivällä kävin tallaamassa tämän jäljen ja menin sen vanhenemisen ajaksi vähän treenaamaan... Parit luoksetulot (yksi seisomis-pysähdys, yksi maahan-pysähdys ja 2 suoraa), ruutua (yht. 4 toistoa, joista 2 pysäytys seisomaan ja palkkaus, yksi maahan ja kävely kierrokset, yksi ilman pysäytystä), kaukkareita (sarja m-i-s-i-m ja m-s-m), tauko jonka aikana keräsin merkit pois. Sitten loivalla A:lla 2 noutoa (molemmat luovutuksen kanssa), koe-A:lla yksi (suora palkka), hyppynouto (suora palkka), voittajan jäävät kehuilla ja lopuksi eteenmeno suoraan palkalle. Tämän kaiken JÄLKEEN siis vasta sinne jäljelle... Koirarukka ansaitsis kyllä vähemmän idiootin ohjaajan. Irmeli pääsi myös kertaalleen jäljelle joka saatiin joten kuten räpiköityä loppuun, mutta toisen yritelmän kaaduttua jo alkuun kerroin sille että kuule sulle ei tehdä enää IKINÄ yhtään jälkeä. Tottistellaan vaan kevyesti =)

Juuri nyt Irmeli on hieman sairaslomalla. Vaihteeksi se on tassuvammainen! Tää tuntuu olevan joka kesäinen ongelma. Tosin tän kertanen on sen verran siisti että taitaa olla lasin sirusta... Isoin antura nätisti halki. Onneks näistä on nyt reilusti kokemusta jo niin hoito menee lähes rutiinilla. Irmeliä ei kyllä tää haava pahemmin haittaa... Ens viikon torstaina ja sunnuntaina ollaan menossa näytteleen niin toivottavasti on jo kunnossa silloin. 21.5. on Jämsän näyttely, 23.5. toko Tampereella (Vili) ja 24.5. sivuerkkari Helsingissä.

Tending-tokoilut takana ja mukavasti meni =) Riitan ryhmässä oltiin ja kuveja otin, löytyvät täältä: http://maitre.1g.fi/kuvat/Leirikuvia/tendingtokot190409/ Viljostakin pitäisi olla tulossa muutama kuvatus jossain kohtaa. Muutamia uutukaisia vinkkejä tuli ja paljon vahvistusta sille etten ole ihan päin honkia treenannut näitä "ongelma" kohtia. Meillä liikkeistä treenin alla oli tunnari, ruutu ja luoksetulo. Tunnaria en ollu koskaan vielä treenannu niin kuinka sitä tuolla otettiin, mikä taasen oli ihan joku yksinkertaisin tapa millä tunnaria yleensä opetetaan. Eli puhtaat palikat laitettiin kasaan ja oma piilotettiin jonkun matkan päähän niistä, sieltä sitä sitten tuotiin muutamalla toistolla lähemmäs muita. Vilillä loppu paukut siinä kohtaa kun oma oli piilotettuna puhtaiden keskelle. Siinä kohtaa toi muutaman kerran väärän. Onnistumiseen lopetettiin. Kävin eilen katsomassa miten Vaivian kenttä on kuivunut (btw hyvältä näyttää!) ja otin siinä samalla tunnaria tällä tapaa, mutta musta tuntuu että Vili alkaa useamman toiston jälkeen mennä epävarmaksi. Vaikka se palikka olisi muista hieman erillään eli sinänsä helpompana edelleen, se esimerkiksi eilen kolmannella toistolla ei enää lähtenyt ensimmäisellä oma-käskyllä palikoille ja toi väärän. Eli ei siis montaa toistoa ettei se mene ala miettimään liikaa... Kerran, max kaksi, kertaa ja se riittää. Tänä aamuna otin parvekkeella siihen tapaan miten oon aiemminkin ottanut eikä ollut ongelmaa. Ruudun kanssa meillä ei ollut mitään ongelmaa sunnuntaina, sen vinkin sain minkä aion ottaa käyttöön on Vilin pysäyttäminen odota-käskyllä ruutuun jolloin voin kävellä lähemmäs heittämään palkan -> se tod.näk. ei ala ennakoimaan ja kääntymään ennen ruutua. Ruutu meni tosiaan kivasti. Vilillä oli hyvä draivi päällä itse asiassa koko treenin ajan eli meidän keskittyminen vireeseen on ehkä tuottanut tulosta! Luoksetuloakin oon treenannu kuulemma ihan fiksuun tapaan. Vinkiksi sain että jos opettaisin Vilin kiertämään niin että voisin lähettää sen kiertämään ja pysäyttää sen tullessa takaisin päin, jos menee pitkäksi uusi kierto ja hyvästä palkka. Kiertämistä on joskus ihan pikkuisen otettukin niin jonkinlainen aavistus Vilillä voi tästä ollakin. Tääkin vinkkilöinen tuntui hyvältä ja pääsee kokeiluun, uusi kierto ei saa Viljoa uskoakseni epävarmaksi niin sillä pysyy hyvä mieli ja into tekemiseen niin ehkä motivaatio nopeaan pysähdykseenkin kasvaa. Oli mukava taas seurailla muiden collieiden treenejä! Harmi etten tänä vuonna pääse jo melkein perinteeksi muodostuneelle toko-leirille... =(

Ridvallin Tiinan koulutuspäivästä sain Katrilta kuvia, löytyvät täältä. Kiitos Katri!

Käytiin Mariannen kanssa yksi ilta treenaamassa ja Marianne otti Irmelin touhuista kuvia. Vitsit... Sehän näytti kuvissa hyvältä! Videotakin löytyis, mutta tuskin tulee nettiin ;) Iitun kanssa samaan tapaan kun tiistaina seuraamista ja perusasentoa, TOIMII! Maltoin jopa tehdä kohtuu lyhyen treenin... Vilinkin kanssa tehtiin ihan mukavissa fiiliksissä suunnitelman mukaisesti luoksetuloja ensimmäinen kierros ja toisella kierroksella tunnari ja metallia. Luoksetulot tosiaan ihan suoria ja onneksi hyvissä fiiliksissä. Ei se määrä vaan laatu, tehtiin vain kolme luoksetuloa jonka jälkeen mulla olis edelleen poltellut tehdä lisää mutta Marianne onneksi sanoi ääneen että eiköhän riitä niin ymmärsin jättää siihen. Tunnari meni perseelleen... Toi väärän. Jätin palkkaamatta, kerättiin rojut pois, vaihdettiin paikkaa ja tehtiin uusiksi. Onnistui. Silti vähän nyt nyppii... Tässä välissä on kyllä ollut pari onnistunutta yksin treenatessa. Toistoja toistoja, kai? Eiköhän sunnuntaina löydy vinkkejä.

Tänne on päivitetty pentusuunnitelmia. Ne on sitten Viljon viimeiset näillä näkymin. Mun ja Tainan sopimus on kolme pentuetta tai kuusi vuotta. Taina olis tosin tehnyt paperit jo pari vuotta sitten, mutta mä halusin pitää kiinni sopimuksesta kun sellanen kerran on tehty. Pennut on näillä näkymin viimeiset sen takia että kolme pentuetta (kaksi syntynyttä kohtuu isoja vielä) on ihan riittävä määrä yhdelle urokselle "koe-eräksi", nyt katsellaan että mistä pennut on tehty ja onko ominaisuudet sellaisia että niitä halutaan rotuun. Suomessahan ei ole kuin Kiiramanna-pennut ja Ruotsiin nyt sitten kahdet hieman saman sukuisille nartuille. Toivon kovasti että kaikista pentusista tulee kivoja koiria joista on omille ihmisilleen paljon iloa oli ne palikat sitten miten tahansa siellä päässä "virallisten" mittareiden mukaan. Uskomattoman upeaa olisi jos jokunen pentunen joskus eksyisi myös kisakentille jossain harrastuslajissa. Käsittääkseni kuitenkin useampikin harrastelee ainakin omaksi iloksi. Terveyspuolella on kuvaustulokset olleet tähän asti hyviä, pennuista on nyt myös Kiiramanna Kleopatra "Piitu" kuvattu. Virallisia tuloksia vielä odotellaan, kuvanneen eläinlääkärin arvio oli ollut B (ei mitään hajua kuka ell).

Huomenna tää on koetoimitsija 1-kurssilla Parkanossa viisastumassa. Ehkäpä tän vuoden puolella pääsee vielä viisastumaan lajiosiakin. Toko, lt ja pk ainakin kiinnostaisi.

Jospa tästä vaikka taas ryhdistäytyis myös sivujen suhteen kun kerran on vähitellen taas alkanut treenaamaankin =) Mariannen kanssa on muutaman kerran käyty kimpassa treenaamassa, viime keskiviikkona kävin Kaisan, Marittan & Marjun tottisteluissa kuokkimassa ja tänään olin ihan yksinäni koulun kentällä. Maaliskuun lopussa oltiin Viljon kanssa Turun alaosaston järkkäämässä Tiina Ridvallin viettitreenissä ja viime viikolla päätin että tokon tunnarille pitää tehdä oikeesti jotain eikä vaan odottaa että Puusti itekseen oppis homman -> kävin hakemassa 250kpl tunnarikapuloita ja aloitin projektin "opeta tunnari 3.5. mennessä". Tunnaria on nyt treenattu viikko joka päivä ainakin kerran. Tänään iltapäivällä (toka treeni tänään, eka tehtiin aamulla ennen töihin lähtöä) toi ekan kerran väärän... Ei ees haistellu vaan toi vaan ensimmäisen mikä eteen sattui. Mä menin hieman hämilleni enkä oikein tienny miten reagoida niin sitten tein kompromissin jättämällä palkkaamatta ja olemalla hyvin neutraali ja otin uusiksi jonka tuloksena oikea kapula extrahuippu kehuilla. Huoh... Toivottavasti toi ei toistu. Seuraavaks varmaan sitten ottaisin vaan palikan pois enkä ottaisi uusiks... Lopettaisin treenin kokonaan. Tuon takarajan asettaa collieiden tokomestaruudet Ulvilassa jonne ollaan ilmoittautuduttu. Ollaan myös menossa alaosaston järkkäämään kokeeseen 23.5. Tampereelle. Treenihommeleista ollaan menossa tulevana sunnuntaina 19.4. Helsingin alaosaston järkkäämään toko-päivään jossa kouluttamassa on Tending-Korrit ja kesäkuussa Hauhoviin leirille. Syyskuussa olis myös lassieyhdistyksen leiri Oikarissa mikä houkuttelis jos vaan talous antaa periks. Sitten koitetaan päästä mukaan Aktiivicollieiden järkkäämään harjoitus pk-tottiskokeeseen kesäkuussa. Vähän siis kaikkea luvassa.

Tän päivän treenistä on ihan pakko mainita että Irrrrmeli on sitten sikahieno! Aivan mainio pikku porsas! Se on niiiiiin kiva kun se alkaa vähitellen ymmärtään mitä haetaan. Iitun kanssa otettiin kaksi kierrosta; ekalla perusasentoja ja seuraamista patukka kainalossa, tokalla samaa patukka muutaman metrin päässä Ridvallin vinkeillä (palkka näkyvillä maassa, vaadi -> vapauta). Jälkimmäinen on se millä me todellakin aletaan treenaan! Toimi aivan sairaan hyvin Irrrrmelillä! Koska sillä ei herneet kohtaa niin hyvin että ymmärtäis suoraa lentävää palkkaa (keittää yli kun ei malta oottaa, ei ymmärrä kattoa mihin palkka lentää, sinkoilee joka suuntaan ja pakka hajoo) niin sen on helpompi kun se näkee mihin palkka lentää ja joutuu kasaan ittensä tekeen jotta pääsee palkalle. Mä olen niiiiiiin tyytyväinen. Just nyt ei edes sanat riitä. Hitto se meni niin hyvin, paikka oli hyvä, kontakti oli hyvä, vire oli hyvä. Mitä muuta mä voisin toivoa? Kaiken avain meillä todellakin oli siinä kun Iitu tajus että tekemällä saa. Mä olin pitäny sitä vaan niin itsestäänselvyytenä etten edes tajunnu mistä homma tökki ennen kun se laukes. Huippu Irmeli!

Puustin kanssa otettiin suunnitelman mukaan ensin luoksetuloja... Eka oli hyvä (suora), tokasta (pysäytys) lähtien yhtä takkuamista. Lähti laukalla, mutta tiputti heti raville... Mä en sitten taas tahdo hyväksyä ollenkaan luoksetuloja ravilla. Ihan omaa aivovammaa taas. Täysin omaa aivovammaa. Jos joku muu olis yhtä tyhmä treenatessaan kun minä niin mähän sanoisin ja pitäisin idioottina jos se hinkkais saman lailla kun mä. Mä en tahtonu päästä aivovammastani eroon ja olin idiootti ainakin kolme toistoa jotka meni perseelleen, sitten kasasin itteni ja lopetin luoksetuloon muutaman metrin matkalta josta palkkasin heti kutsun jälkeen... Jonkinlainen kompromissi ratkaisu että sen idiotismin sai edes kohtuullisissa fiiliksissä lopetettua. Mutta ketutus jäi... Mä olen vaan mäntti. Tässä pitäis ottaa paljon paljon paljon suoria kivoja luoksetuloja ja pysäyksiä erikseen tai unohtaa koko pysäytykset. Toisella kierroksellakin pysyttiin suunnitelmassa; metallia Lentsun vinkeillä eli palkka siitä että ottaa vapaaehtoisesti suuhun. Tässäkin vaan mun täytyis vähän malttaa keskittyä palkkaan ensin siitä reippaasta tarttumisesta ja alkaa vähitellen palkkaan vasta kun pitää vahvasti/tukevasti/tasaisesti/varmasti? Vilillä on tapana kolistaa metskua tällä hetkellä kun ottaa sen suuhunsa. Ja mua ärsyttää toi kolistaminen niin paljon että mä palkkaan vasta kun se on kolistamatta. Ja metsku on viä pääasiassa sen mielestä niin ällö että sitä ei voi pitää vapaaehtoisesti kolistamatta kuin yhdellä kerralla kymmenestä... Mä siis laitan sille sormen leuan alle kun ei nopeasti lopeta kolistamista ja palkkaan heti kun kolistaminen loppuu. Tässä mä teen virheen (vaadin sekä sen ällön metskun ottamisen että kolistamatta pitämisen kun pitäis riittää että ottaa) ja tiedostan sen, mutta millä mä saan tänkin aivovamman parannettua? Lopuks otettiin ihan muutama liikkeestä seisominen heittämällä nami heti käskyn jälkeen taakse. Treenin jälkeen päästin molemmat koirat irti ja heittelin niille keppiä kentällä. Irmeli-koira oli kiva ja Irmeli-koiralla oli kiva ohjaaja, Viljo-koira oli epävarma ja Viljo-koiran ohjaaja oli perseestä.

Ilmotin koirat viime tilistä myös muutamaan näyttelyyn; Jämsään (Irina Poletaeva) ja Helsinkin sivuerkkariin (Gwen Beaden). Suunnitelmissa on vielä Tuuri (Mari Palgi) ja pääerkkari Vammalassa (Barry Makepeace). Siinä ne näyttelyt sitten varmaan olikin tälle vuotta.

Tänään käytiin Vilin kanssa ekassa toko-kokeessa tälle vuotta. Noormarkussa taas ja tuomarina Ilkka Stén, saatiin tulos ja hyvä sellainen! Ei vielä ihan riittävän hyvä, mutta hilkulla oli... Pisteitä kertyi 252 eli 4 pistettä vajaa se himoittu ykkönen! Tunnarista taas nolla, ei se osaa ja miten voisi oppia kun en saa treenattua sitä mitenkään kun on joku jumi omassa päässä sen suhteen... Kaikista muista liikkeistä tulikin pisteitä, huonoin luoksetulon 7 kun eka pysähdys veny liikaa. Ruutu oli HIENO! Loistavaa! Vihdoinkin se onnistu myös kokeessa! Tähän kokeeseen treenaaminen oli vähän heikkoa kun havahduin asiaan vajaata viikkoa ennen koepäivää... Tää ilmeisesti sopi Viljolle hyvin =) Tirrrmelin kanssa ollaan myös siinä sivussa treenailtu sitä ja tätä. Sivulletulot alkaa sujua kivasti eikä Iitu jumittele ollenkaan! Luoksetulon loppuasento edessä alkaa myös vähitellen löytyä ja paikallaolossa alkaa sujua sekin että palaan takaisin. Kyllä se siitä, jonain päivänä varmaan päästään Tiitiksen kanssa myös kokeeseen ;)

Muista alkuvuoden kuulumisista mainitsemisen arvoista on varmasti se että Vilin ja Pipsan pentuhaaveet kaatuivat. Monta kertaa annettiin pariskunnalle mahdollisuus laittaa pentusia alulle, mutta ei meidän herra lämmennyt riittävästi. Nousujohteisesti nää treffit kyllä suju, mutta se oleellinen jäi puuttumaan. Vili ei vaan astunut sitten loppujen lopuksi. Sitä ei kukaan tiedä että loppuiko meiltä ihmisiltä (multa ensimmäisenä...) kärsivällisyys vaan liian aikaisin vai mikä siinä oli mutta näin se nyt kuitenkin meni. Kiitos Nooralle kuitenkin kärsivällisyydestä jota riitti erittäin pitkään, todellakin pidempään kuin mulla... Harmittaa, mutta elämä on. Toivottavasti Nooran suunnitelma-B tuottaa tulosta ;)