vanhin päiväys löytyy alimmaisena!
21.12.2010
Syytä on nyt myös mainita että Viljotti kävi sunnuntaina Ruotsin puolella näyttelemässä ja samalla nähtiin sen Ruotsin lapsosista Viktor! Kovasti oli poika isänsä tyyppinen, vahva ja pyöreälinjainen. Ilo oli huomata että pojasta polvi paranee, Viktorilla oli paremmat kulmaukset ja liikkeet (näillähän tietty on tekemistä keskenään melko paljon) ja hienoisesti eleganssia vaikka olikin isänsä tavalla selkeästi uros. Viktor suhtautui vieraisiin ihmisiin välinpitämättömän ystävällisesti ja oli ihastuttavaa huomata miten vahva suhde Carinan ja Viktorin välillä on. Näytelmissä poika miellytti tuomaria isää enemmän sijoittuen PU3, Viljolle heltisi 1/1 CK Bhkl-R (pu5). Lisäsin arvostelun Viljon arvostelusivulle. Vielä kerran kiitokset matkaseuralle Katri & Teija!
16.12.2010
Paljon
on aikaa taas kulunut edellisestä päivityksestä ja
paljon on ehtinyt tapahtua. Laiskana en kuitenkaan jaksa kaikkea
muistella kun mitään Kekkulin hammasoperaatiota
erityisempää ei ole tapahtunut. Tarkoitus on joskus ekan
kontrollin jälkeen kirjotella juttu Colliesanomiin meidän
hammasoperaatio kokemuksesta (ideahan tuli Katrilta...) niin
lisäilen sen sitten julkaisun jälkeen tännekin.
Lyhyesti; 30.11.10 Kekkulle tehtiin Anidentissä alakulmahampaiden
kruunujen lyhennys ja pulpa-amputaatio jolla minimoitiin purentavirheen
seuraukset tulevaisuudessa. Treenattu on mutta melko laiskasti... XD
Tää jää kaikella todennäköisyydellä tämän vuoden viimeiseksi päivitykseksi niin toivottelen saman tien kuvan kera
Tää jää kaikella todennäköisyydellä tämän vuoden viimeiseksi päivitykseksi niin toivottelen saman tien kuvan kera
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2011
19.9.2010
Janalta takajälki (-6p) jonka jälkeen täysin koiran sooloesitys jäljellä. Ei sillä että jäljellä ohjaaja kovasti voisi mitään tehdä jos koira vaan ei jäljestä, nimim. been there. Tällä kertaa työskentely oli tarkkaa, varmaa ja määrätietoista jäljestämistä matalalla nenällä hyvässä tempossa. Ei yhtään hukkaa kulmissa. Vahvat ilmaisut kepeillä. Ohjaajalle tuotti haasteita luottaa koiraan kun 3. ja 4. kepin väli oli ainakin 400m! Samassa luokassa kisannut tuttu tosin tänään korjasi että väli oli lähemmäs 500m... En laskenut kaaviosta matkoja muuten kuin että tarkistin sinne 3. ja 4. kepin väliin asettuneen "takasuoran" mitan 250m. Esineissä perussuoritus. Reippaat lähdöt ruutuun jossa tuulen avulla hyvää työskentelyä käyttäen koko ruutua. Viljolla kun on periaate ettei se tule ruudusta ilman esinettä ;) Tosin tossa kokeessa ruutuun käytettiin neljä lähetystä kun yhdeltä kutsuin takaisin Viljon ajauduttua ulos ruudusta. Esineet oli köydenpätkä, villasukka ja pätkä mattoa rullattuna (tai siltä se ainakin näytti...).
Tottikseen mentiin kolmen parina, ensimmäisenä huili-vuoroon jonka jälkeen suorittamaan liikkeitä. Seuraamisiin en ole tyytyväinen, oliskohan ollut tyydyttävä myös tuomarista. Irtosi sivusuunnassa, mutta ei reagoinut laukauksiin. Istuminen hidas, mutta ok (erittäin hyvä). Maahanmeno+luoksetulo, maahanmeno hidas muuten ok (erittäin hyvä). Seisominen, hipsi perässä kunnes käännyin (puutteellinen). Tasamaanouto, vaihtoi raville palautuksessa puolen välin jälkeen muuten ok (erittäin hyvä tai saattoi olla jopa erinomainen...). Hyppynouto, kosketus esteeseen (erittäin hyvä). Estenouto, ok (erinomainen). Eteenmeno, hidas maahanmeno hyvä vauhti ja suora eteneminen (erittäin hyvä). Paikallaolosta lähti ennen kuin ehdin piiloon, tosin pari sai aloitusluvan kun vielä olin matkalla ja ampumisetkin tuli vielä mun ollessa näkyvillä (puutteellinen). Tottiksessa on tyytyväinen noutoihin ja istumiseen joissa on ollut aiemmin haasteita. Laukaukset on ihan oma juttunsa... Seuraamisessa en huomannut mitään reaktiota ampumiseen, mutta paikallaolossa luulen että ampuminen oli liikaa.
Kokonaisuutena oon tyytyväinen. Jättipotti jäi kiinni yhdestä pisteestä, mutta tuskin olisin ollut tyytyväinen jos tuomari olisi säälistä antanut tolla tottiksella ykköseen riittävät tottispisteet. Ykkönen saa tulla kun joka osa-alueesta tottiksessa tulee onnistuminen. Jos tän kokeen kohdalla esimerkiksi paikallaolo olisi vielä sujunut (olisi pysynyt siellä vaikka sitten olisikin vaikka vähän huudellut) niin olisi harmittanut pisteestä kiinni jääminen kun kerran ainoa liikevirhe olisi ollut seisominen. Kun jälki pysyisi tolla tasolla niin eiköhän tottiksen ongelmat saada ratkottua =)
...päivitin samalla myös hieman Kekkulin sivua. Sen kaunis purenta ei muuttunut yhtään vähemmän persoonalliseksi joten Kati ja Miku luopuivat sijoitussopimuksesta. Varattuna on aika Anidenttiin tilannekartoitukseen ja varauduttu henkisesti alakulmureiden katkaisuun. Keksun purennasta löytyy lyhyt kuvaus sen omalta sivulta. Koitan ottaa vielä pari fotoa kun saan kuvausapua. Lisätty myös Kekkulille muutama kuva ja harrastussivu jolla on nyt lähinnä pari jälkikuvaa. Kekkuli on purentaa lukuunottamatta melko priima pimu =) Piti myös lisätä vihdoin Iitun toko-SM tulos (143,67p/2-tulos) mutta jälleen kerran sivujen päivitysohjelma ei ollut siinä kohtaa yhteistyökykyinen. Räyh...
27.8.2010
Maanantain treeneissä Vili esitti ehkä upeimman etenemisen janalla ever ja jälkimotivaatio oli aivan loistava, jälki oli melko vaativa kun satuttiin samalle läntille mettää missä oli suunnistajien treenit... Ehtivät jäljen vanhentuessa tehdä sinne muutamat mukavat harhat ;) Nyt mulla kuitenkin oli varmasti työskentelevä motivoitunut jälkikoira. Muutamassa kohdassa meni hieman harhoille, mutta pääpiirteissään hyvää työskentelyä. Viimeisellä suoralla oli reilusti jäljeltä sivussa mutta työskenteli silti sitkeästi. Jos sitä vaikka taas aktivoituisi oikeasti treenaamaan kunnolla ja kattelisi sitten koepaikkoja.
Irmeli on ollut noin kaksi viikkoa hoidossa kun sen vuosittainen juoksu asettui tähän kohtaan =) Ihan odotetusti kylläkin. Kekkuli on käynyt läpi kesän hakutreeneissä ja ohjaaja yrittämässä päästä tähän lajiin sisään. Keksun mielestä haku on ihanaa kun niillä ihanilla ihmisillä siellä metsässä on ruokaa!!! Ohjaajasta jälki tuntuu edelleen enemmän omalta, mutta vähitellen aletaan olla hieman kartalla haussakin. Toistaiseksi Keken treenit on käsittäneet vaan hajunhakuja. Jälkiä ollaan jonkin verran ajettu läpi kesän nurtsilla. PItuutta jäljillä on ollut muutamia kymmeniä metrejä. Toisinaan ollaan oltu ahkerampia ja tehty useampi jälki per viikko. Tottisteltu on lähinnä ruokakuppi-treeninä, mutta lokakuussa päästään oikean treenaamisen makuun kun päästiin Haukkuapilan kurssille. Sieltä haetaan ohjaajalle oppia ohjaamiseen =) Koirahan on tasan niin pätevä mitä ohjaaja osaa opettaa. Mitään en uskalla sanoa Keksun osaavan, mutta on sillä jonkinlainen käsitys katsekontaktista ja mitä käskyt sivu, maahan, istu ja top tarkoittaa. Keksu saalistaa leluja hyvin mutta ei oikein tartu kunnolla, tosin viime aikoina jo paremmin. Uskoisin että syy siihen ettei vetoleikit ole tuntuneet mukavilta löytyy purennan kehittymisestä, legot saisi järjestäytyä vielä paremmin. Ruuan kanssa ollaan pärjätty hyvin kun tuo ruokahalu on kohdallaan =)
Jossain kohtaa koitetaan päästä pyörähtämään pentunäyttelyyn ja Irmelikin yrittää päästä vielä tämän vuoden puolella johonkin näytelmään josko vaikka se viimeinen serti kotiutuisi.
Täältä löytyy meidän kesä tekemisistä kuvia joista voi samalla katsella Kekkulin kasvua. Parhaita paloja löytyy tuosta alta ja Keken sivulle pari fotoa myös lisätty.
26.5.2010
Ensimmäisenä ihan vaan omalla porukalla maailman valloitusta tuossa lähimetsässä, näissä kuvissa Kekkuli on kuulunut kokoonpanoon viikon verran. Toi lähimetsä on aikas ihastuttava kun siellä menee sellainen polku jonka tekemän lenkin kiertämiseen saa normaalitahdilla menemään noin tunnin (kyseisellä kerralla oltiin lähes kaksi) ja matkan varrella kuljetaan joenvartta, metsää, hakkuu aukeaa ja pellonlaitaa pitkin. Vaihtelevuutta siis löytyy =) Siellä on myös sellainen suvantopaikka joen varrella jossa Vili on joskus käynyt uimassa ja normaalisti lenkeillä on koirilla siinä pakollinen juomatauko. Keke kävi myös tutustumassa rantaan. Tää on se meidän tavallinen lenkkimaasto jos ei viittitä lähteä autolla mihinkään.
Samalla viikolla Kekkis pääsi Viljon kanssa turistiksi oman seuran hakukokeeseen, Viljon kanssa koska Irmeli ei vaivautunut nousemaan aamulla sängystä... Kuunneltiin ampumista (ei reaktioita, kummallakaan) ja Keke kävi parin seurakaverin kanssa tallaamassa esineruutua sekä tapaili monta uutta ihmistä ja sai kokemusta hihnakäyttäytymisestä vieraiden koirien lähellä. Kekellähän on taipumusta epävarmuuttaan alkaa rähiseen (kyllä jo tässä iässä) vieraille koirille, mä oon aatellu ottaa sellaisen kannan että kiellän kaiken heti alusta. Toivottavasti toimii. Hyvästä käytöksestä tulee tietysti kehut. Esineruudulle Keksu matkusti ihan yksinään vieraan auton takaluukussa eikä ollut moksiskaan =) Kokeen jälkeen käytiin lenkkeilemässä lähistöllä maisemana pari eri metsätietä ja hiekkamonttua.
Käytiinpä vielä samalla viikolla ulkoilemassa Katrin lauman kanssa samoissa maastoissa kuin missä oltiin hakukokeen jälkeen. Kekeä ensin hieman jännitti lauma vieraita koiria, mutta reipastui kovasti kun joukosta löytyi vanha tuttu Maire. Mairen kanssa otettiinkin sitten kunnon painit =) Mairehan kävi meillä kertaalleen päivähoidossa niin tytöt on tuttuja keskenään.
Kekkuli on ollut myös menossa mukana turistina luonnetestissä ja viemässä autoa huoltoon jolloin vietettiin noin 2,5h mun työpaikalla sulostuttamassa työkavereiden päivää. Kummallakaan reissulla ei ollut mitään hämminkiä. Luonnetestituristina Keksu vietti aikaa Mairen kanssa Katrin autossa, kävin sitten kattomassa parit ampumiset lasin takaa silloin ettei pennut mua nähnyt mutteipa pauke niiden touhuja haitannut... Hyvin maistui laina-vesikuppi. Töissä käytiin pyörähtämässä hallin puolella ja käveltiin mm. alhaalla olevan nosturin läpi eikä mun seuralaista ahdistanut. Toimistossa valloitettiin maailmaa kunnes virta loppui ja täytyi siirtyä latausmoodiin. Latausmoodissa ei ulkomaailman toiminta häirinnyt vaan ruoto suorana vedettiin sikeitä omalla pedillä toimiston lattialla vaikka väkeä kulki suuntaan ja toiseen. Kertaalleen ollaan myös käyty katsomassa hevosia, ne vähän jännitti eikä otettu kontaktia kuin ihan vähän nenästä nenään Voltas-papparaisen kanssa. Voltas on 23v pappahepo joka on kovin koiraystävällistä mallia. 15.-16.5. viikonloppuna Keksu oli ekan kerran muiden kanssa äitillä hoidossa eikä sielläkään mitään ongelmia tullut eteen.PPäivitystäPäivipo
Treenirintamalla on ollut melko hiljaista. Isojen kanssa oon jotain pientä tehnyt kun oon kentällä käynyt ja siinä sivussa Keke on kanssa saanut kentällä osan päivän eväistään. Mitään se ei vielä osaa eikä onneksi tarvikaan. Opetelkoon vielä vähän koiraksi... Tekosyy laiskalle. Maahanmenoon sain vision joku aika sitten ja sitä oon alkanut opettamaan noin niin kuin kuuriluontoisesti ruokailun yhteydessä. Mun visiossa Keke peruuttaa maahan ja sitä nyt sitten on haettu. Avusteisesti menee nappiin ja käskystä lähtee jo oikeaan suuntaan, toki vielä tehdään helppoja harjoituksia. Sivulla oloa on myös vähän otettu päivittäin. Omalla safkalla tää ei oikein toimi kokonaisuutena. Sivulle sen saan ohjattua nappuloilla, mutta koska Keke ei syö turvotettua nappulaa niin kuivalla se jää nakerteleen raksujansa niin että unohtuu lähteä matkaan. Siispä seuraamispätkät on tehty eväillä joita ei tarvi pureskella. Erittäin kivalla draivilla tuleekin makkaran/lihapullan/juuston avulla sivulla. Maahanmenoja voidaan tehdä raksuillakin koska ei haittaa vaikka se maassa maatessaan raksunsa nakertelisikin. Naksuttelu vähän houkuttelis mutta mä tarvisin siihen ihan kädestä pitäen opastusta, omat palikat ei oikein riitä.
Eilen käytiin taas Katrin kanssa kankaalla. Tällä kertaa jopa treenattiin =) Viljo sai 500-600m pitkän jäljen kuudella kepillä, yhdellä piikillä ja kahdella kulmalla. Jana oli noin 15m ja Vili eteni hienosti janalle ehkä noin metrin vinoon lähetyspaikasta vasemmalle ja valitsi takajäljen. Annoin mennä melkein tielle asti takajälkeä enne kuin kutsuin takaisin. Jäljesti hyvällä motivaatiolla, työskennellen paikoitellen erinomaisesti mutta joka kulman veti hieman yli. Piikillä oli lähteä pyörimällä etsimään suuntaa, mutta otin sen siihen vajaan kymmenen metrin päähän piikistä ja laitoin uudestaan jäljelle jolloin saatiin aikaan ihan mallikas metsäjälkipiikki. Yhdestä kepistä käveli yli ilman mitään reaktioo, muutoin poimi kepit ihan hienosti. Oli ihastuttava nähdä Katrin ottamista kuvista Vilin ilme tokavikalla kepillä. Se oli niin onnellisen näköinen! Näytti erittäin tyytyväiseltä itseensä, tuli ihan sellainen tunne itselle että se nautti suuresti. Täytyy sille tehdä jälkiä läpi kesän vaikkei kokeeseen mentäisikään kun kerran se siitä noin paljon saa irti =)
Keksusta otettiin sitten parit
posekuvat. Se ei oo kun pari kertaa aiemmin treenannu
näyttelyesiintymistä niin oli melko tuskaista hommaa... Mutta
kun se hoksas mistä on kyse niin alkoi sujuun. Treeniä
kuitenkin lisää jos sen haluaa osaavan
pönöttää.
Korvat on
pääasiallisesti olleet ok, toinen ei kaipaa huoltoa toiseen
saa silloin tällöin laittaa glyserolia kun tuppaa olemaan
turhan kevyt. Molemmissa näkyy kuitenkin taitteet. Terveyden
puolesta ei tässä kohtaa muuta raportoitavaa kuin että
viime viikolla katselin sen suuta että alakulmurit hieman painaa
ylös ikeneen ja taas tällä viikolla katselin että
jahas toinen puoli näyttää jo ihan hyvältä.
Vatsavaivoja ei ole ollut, silmänurkissa on aamusin
vähän rähmää.
Iitulle kävi kutsu lassieyhdistyksen tokon SM-joukkueeseen. TUlijoista oli jälleen kerran pulaa... Noh, päästään Irmelin kanssa kaksin viettämään laatuaikaa =)
Iitulle kävi kutsu lassieyhdistyksen tokon SM-joukkueeseen. TUlijoista oli jälleen kerran pulaa... Noh, päästään Irmelin kanssa kaksin viettämään laatuaikaa =)
8.5.2010
Sepustaa voisin sen verran että luoksepäästävyydessä ei huomauttamista, paikallaolossa oli aavistuksen levoton ja piippasikin hieman. Ekan seuraamisen oli ihan kuutamolla kun en saanut siihen mitään tatsia, Iitu vaan tsiigaili missä Vainion Anne on. Heräsi kuitenkin kun juoksu-osuuden alkaessa sai uuden seuraamiskäskyn. Vapaana seuraamisesta ei oo erityisiä muistikuvia, mutta tuomarin puheista muistan että oli edistänyt ekan pätkän ennen kulmaa ja oliko joku hidas perusasento? Maahanmenosta taisi sanoa että olisi voinut mennä vielä hieman ripeämmin. Luoksetulossa tuli vinoon eteen vaikka näytti ihan viimeseen asti tulevan aivan nappiin, heitti sitten kuitenkin takapuolen musta katsoen vasempaan. Tästä kuitenkin hämmentävän pieni pistemenetys... Seisomisessa olin ihan varma että jäi seisomaan, mutta oli mennyt määrätietoisesti istumaan. Ok, onhan tätä nyt treenailtukin. Tuomari myös kommentoi että saatoin huomaamattani antaa sille pienen vartaloavun jonka tulkitsi istumiseksi. Hyvin mahdollista sekin, istumiseen liittyy vielä vartaloapuakin... Hypyssä olisi saanut istua nopeammin perusasentoon. Tuomarina oli Jaana Tala, melko tiukka linja. Toisinaan otti kokonaisia pisteitä pois mun mielestä pienistä asioista, mutta piti linjansa kaikille samana joten ei mitään napinaa =) Tykkäsi kertoa kehässä mistä pisteet lähti, mä en vaan niitä osaa kehässä kuunnella.
Keke oli mukana turistina. Sää oli vaan tosi kurja, kylmä tuuli ja sateista. Kekkuli kävi kaksi kertaa pari minuuttia katselemassa ihmisiä. Vieraiden koirien tapaamisiin täytyy näköjään hieman panostaa koska Pian Marsua & Sonaa jännitti ja reagoi rähisemällä... =/ Vietettiin tyttöjen kesken aikaa torstai-illasta tähän iltaan kun Vili oli parantelemassa ontumistaan äidillä. Äidillä siksi ettei tarvi ottaa mitään ylimääräistä ketutusta pennusta kun on valmiiksi ikävä olo, tällä kertaa Rimadyl sai aikaan vatsavaivoja niin että soittelin perjantaina eläinlääkäriltä toimintaohjeita. Tytöt lähenivät toisiaan kun olivat kaksisteen. Iitu jopa tänään koitti leikkiä Kekkiksen kanssa =D
Niin Vili siis alkoi keskiviikkona ontumaan kun oltiin treenattu pk-esteitä... Nyt on sitten tehty päätöksiä että käydään kesällä kokeessa, jos saadaan koulari saa Viljo jäädä eläkkeelle. Jos koularin saaminen kaatuu tottikseen (laukaukset, esteet) se saa jäädä eläkkeelle, mutta jos koularin saaminen kaatuu maastoon niin mennään uudestaan. Kunnon mukaan kuitenkin edetään. Esteitä ei treenata kuin matalana ja välttämätön. Mä kuitenkin sen mieluummin pidän tässä kuin rikon ja laitan monttuun rampana.
5.5.2010
Maili
kasvis-Katille 3.5.
"Matkalla Keke ei huudellut kuin moottoritielle saakka vähän aktiivisemmin ja sen jälkeen vain muutaman kerran ilmoitti olemassa olostaan, 15min lähdöstä niin ei kuulunut enää mitään. Kotipihaan kun tultiin niin sain keräillä tavarat ja avata peräluukun rauhassa kun se vain veteli sikeitä ;) Reippaana tallusteli pihan poikki ja kävi matkalla pissalla. Rappusia olis tullut ihan itte ylös mutta mä otin mieluummin kainaloon.
Sisälle tullessa jätin kamat ulos ja menin Keken kanssa ensin sisälle. Vili ja Iitu ei välittäneet Kekkiksestä siinä kohtaa yhtään, kissa sen sijaan tunki heti nuuskutus etäisyydelle mikä taas ahdisti Kekeä hieman... Oltiin sisällä sen verran että sain tavarat sisään ja mentiin ulos. Ulkona Keke kulki reippaana mun perässä ja kulki hieman omia polkujaankin. Vili kiinnostaa, Iitu ei. Viliä myös hieman kiinnostaa Keke, mutta Iitu on ihan evvk. Ulkona Kekkis kävi max 10m päässä musta Vilin perässä ja tuli lujaa takaisin. Sisällä tutkaili reippaasti asuntoa, vähän uskaltautui kissaa haukkuun mutta on se aika jännittävä otus. Jännittävä otus sen sijaan haluaisi esitellä parhaita painiotteitaan... Vili antoi Keken rauhassa haistella kun makasi itte lattialla, raja meni siinä ettei tarvi tunkea nenää suuhun ja senkin ilmoitti vaan nostamalla huulia. Iitulta Keke meinas härskisti viedä luun suusta (joo mulla on tavallisia puristeluita täällä pitkin kämppää), Iitu sanoi räyh ja Keke viu eikä ottanut uusintaa.
Ruokin koko porukan juuri, mulla on sellainen 1,5dl mitta ja Kekkis sai ehkä noin desin josta jäi vähän (Vilin mielestä erittäin mukavaa). Ruuan jälkeen käytiin Keken kanssa kahdestaan ulkona ja malttoi jopa käydä asioillaan, kakka oli hyvän näköistä ehkä hieman kovaa? Nyt se tutkailee taas kämppää. Vaikka nukkuikin autossa reilut päikkärit niin eiköhän kohta jo tuu uni =)
- Minna.
PS. sammui se, eteiseen mun kenkien päälle..."
Liitteenä oli sitten kuvia ekalta kimppa ulkoilulta ja kissan tapaamisesta
Toinen maili Katille 4.5.
"Keke on tosi reipas... Ja vähän turhan uhkarohkea toisinaan. Juuri äsken se murisi takaisin Vilille joka huomautti että mä syön luuta ei tarvi tulla ihan noin lähelle... Nappasinpa siitä sitten pennelin sivummalle ja tuuppasin sille oman luun. Käytiin tänään vähän ajelemassa näin iltasella, poikettiin mun äidillä, automatkalla ei mitään ongelmia ja perillä kulki reippaasti pitkin pihaa. On oikeasti tosi ihastuttavaa kun se on niin reipas ja rohkea ja silti tosi hyvin kuulolla!
Kissaa ei enää jännitä yhtään, vaan haastaa sitä leikkiin =) Kissarukka koki tänään kyllä vähän kovia niin että tuskin on ihan viä huomenna leikkimielellä... Laitoin isot portin taa ja kissa sattumalta jäi samalle puolen (sehän nyt tulee heittämällä yli tommosesta kompostiverkosta halutessaan...), Vili kun on hieman kiree noista eväistä niin sillä palo hermo. Kissa oli ilmeisesti kulkenu liian läheltä tai jotain, sai kuitenkin hammasta sen verran että ohimolla on sievä kulmurinreikä. Vili on ärsyttävän kireenä ruuasta, nytkin se ei nähnyt Keken ruokaa eikä nähnyt sen syövän mutta riitti että tiesi toisen saavan evästä. Tää siis päiväruuan aikaan, täytyy jatkossa kattoa vaan että kissa on oikealla puolen aitaa ettei joudu toiste sijaiskärsijäksi.
Käytiin tänään myös harjottelemassa hihnassa kulkemista jossa sinänsä ei ole ongelmaa kuin että panta kutittaa vietävästi. Parin metrin välein pitää pysähtyä raaputtaan. Muuten ei kyllä kutise sillain että olisin kiinnittänyt huomiota. Nukkumaanmeno on vaikeeta, ykkösvaihtoehto on Vilin vieressä, kakkonen kenkien päällä ja kolmas on sitten pehmolelujen kanssa. Pehmoja pitää vaan asetella niin pirun tarkkaan että ei siitä oikein tuu mitään... Ykköstä se äskenkin yritti kun Vili söi luuta. Musta on kyllä hieman hirvittävää toi sen itseluottamus, kehtaa ton ikäsenä alkaa muriseen takasin aikuiselle urokselle. Mitä siitä tuleekaan aikuisena... Vili kyllä salaa pimeessä tuntuu tykkäävän Kekestä. Ainakin tänään.
Kekellä kävi tänään myös lapsivieraita. Mun kummityttö 7,5v ja sen pikkusisko 4,5v. Ei ujostuttanut lapset. Käytiin lasten kanssa ulkoilemassakin, niiden perässä oli kiva juosta. Mukavaa oli ettei ainakaan vielä tänään juossut kiinni lapsen punttiin vaan juoksi lähinnä vaan perässä. Keke tuntee hyvin nimensä ja tulee mielellään luo ja nauttii pelkistä kehuista ja hyvittelyistä, mutta jäätiin me tänään noiden isojen kanssa toiseksi kun vaihtoehtona oli lapset...
Liitteenä taas pari fotoo."
Ja ne fotot:
Tänään
on sitten jatkunut samaan malliin. Aamun herätys oli klo 05.50,
saattaa olla että pentu oli jo jonkin aikaa ollut hereillä
mutta en mä viä tohon aikaan jaksanut nousta... Pistin vaan
silmät kiinni. En sitten saanutkaan nukuttua ja nousin 06.20,
pissat oli tullut sisälle mikä ei yllättänyt. Olis
voinut ehkä ehtiä ulos silloin kun ekan kerran heräsin
Keken touhuamiseen tai sitten ei. Mä en kuitenkaan oo aatellu
ottaa stressiä sisäsiisteydestä tässä kohtaa
=) Mainittakoon kuitenkin että tänään ollaan
ulkoiltu niin tiiviisti että noi aamun pissat on ainoat mitä
on sisälle tulleet tänään! Tänään
jatkettiin hihnalenkki-harjoituksia kävelemällä hihnassa
tonne lähimetsään (ehkä jotain puol kilsaa???)
missä sitten metsäiltiin rauhalliseen tahtiin noin kolme
varttia. Isot tassutteli missä tykkäs ja Kekkis kulki
reippaasti mun perässä. Käytiin katsomassa joella
rantaa, Kekeä kiinnosti mutta ei ihan uskaltanut varpaita
kastella. Ojissa tassujen kastuminen ei haittaa yhtään ja
fiksu pentu osaa katsoa ojasta sopivan ylityskohdan mistä
pääsee hyppäämään! Lenkin jälkeen
Vilin vieressä oli taas ihana nukkua. Keke ei välitä
Vilin murinoista tai irvistelyistä... Vili sitten vaan toistaseks
on tyytynyt kohtaloonsa olla mukava unikaveri, mutta mun mielestä
toisen täytyis vähän koittaa kunnioittaa aikuista ja sen
omaa tilaa. Siispä oon koittanut pitää huolta
Vilistä että saa olla rauhassakin. Kaippa se jossain kohtaa
tekee asiansa selväksi, olis vaan kiva kun ei tarvisi =/"Matkalla Keke ei huudellut kuin moottoritielle saakka vähän aktiivisemmin ja sen jälkeen vain muutaman kerran ilmoitti olemassa olostaan, 15min lähdöstä niin ei kuulunut enää mitään. Kotipihaan kun tultiin niin sain keräillä tavarat ja avata peräluukun rauhassa kun se vain veteli sikeitä ;) Reippaana tallusteli pihan poikki ja kävi matkalla pissalla. Rappusia olis tullut ihan itte ylös mutta mä otin mieluummin kainaloon.
Sisälle tullessa jätin kamat ulos ja menin Keken kanssa ensin sisälle. Vili ja Iitu ei välittäneet Kekkiksestä siinä kohtaa yhtään, kissa sen sijaan tunki heti nuuskutus etäisyydelle mikä taas ahdisti Kekeä hieman... Oltiin sisällä sen verran että sain tavarat sisään ja mentiin ulos. Ulkona Keke kulki reippaana mun perässä ja kulki hieman omia polkujaankin. Vili kiinnostaa, Iitu ei. Viliä myös hieman kiinnostaa Keke, mutta Iitu on ihan evvk. Ulkona Kekkis kävi max 10m päässä musta Vilin perässä ja tuli lujaa takaisin. Sisällä tutkaili reippaasti asuntoa, vähän uskaltautui kissaa haukkuun mutta on se aika jännittävä otus. Jännittävä otus sen sijaan haluaisi esitellä parhaita painiotteitaan... Vili antoi Keken rauhassa haistella kun makasi itte lattialla, raja meni siinä ettei tarvi tunkea nenää suuhun ja senkin ilmoitti vaan nostamalla huulia. Iitulta Keke meinas härskisti viedä luun suusta (joo mulla on tavallisia puristeluita täällä pitkin kämppää), Iitu sanoi räyh ja Keke viu eikä ottanut uusintaa.
Ruokin koko porukan juuri, mulla on sellainen 1,5dl mitta ja Kekkis sai ehkä noin desin josta jäi vähän (Vilin mielestä erittäin mukavaa). Ruuan jälkeen käytiin Keken kanssa kahdestaan ulkona ja malttoi jopa käydä asioillaan, kakka oli hyvän näköistä ehkä hieman kovaa? Nyt se tutkailee taas kämppää. Vaikka nukkuikin autossa reilut päikkärit niin eiköhän kohta jo tuu uni =)
- Minna.
PS. sammui se, eteiseen mun kenkien päälle..."
Liitteenä oli sitten kuvia ekalta kimppa ulkoilulta ja kissan tapaamisesta
Toinen maili Katille 4.5.
"Keke on tosi reipas... Ja vähän turhan uhkarohkea toisinaan. Juuri äsken se murisi takaisin Vilille joka huomautti että mä syön luuta ei tarvi tulla ihan noin lähelle... Nappasinpa siitä sitten pennelin sivummalle ja tuuppasin sille oman luun. Käytiin tänään vähän ajelemassa näin iltasella, poikettiin mun äidillä, automatkalla ei mitään ongelmia ja perillä kulki reippaasti pitkin pihaa. On oikeasti tosi ihastuttavaa kun se on niin reipas ja rohkea ja silti tosi hyvin kuulolla!
Kissaa ei enää jännitä yhtään, vaan haastaa sitä leikkiin =) Kissarukka koki tänään kyllä vähän kovia niin että tuskin on ihan viä huomenna leikkimielellä... Laitoin isot portin taa ja kissa sattumalta jäi samalle puolen (sehän nyt tulee heittämällä yli tommosesta kompostiverkosta halutessaan...), Vili kun on hieman kiree noista eväistä niin sillä palo hermo. Kissa oli ilmeisesti kulkenu liian läheltä tai jotain, sai kuitenkin hammasta sen verran että ohimolla on sievä kulmurinreikä. Vili on ärsyttävän kireenä ruuasta, nytkin se ei nähnyt Keken ruokaa eikä nähnyt sen syövän mutta riitti että tiesi toisen saavan evästä. Tää siis päiväruuan aikaan, täytyy jatkossa kattoa vaan että kissa on oikealla puolen aitaa ettei joudu toiste sijaiskärsijäksi.
Käytiin tänään myös harjottelemassa hihnassa kulkemista jossa sinänsä ei ole ongelmaa kuin että panta kutittaa vietävästi. Parin metrin välein pitää pysähtyä raaputtaan. Muuten ei kyllä kutise sillain että olisin kiinnittänyt huomiota. Nukkumaanmeno on vaikeeta, ykkösvaihtoehto on Vilin vieressä, kakkonen kenkien päällä ja kolmas on sitten pehmolelujen kanssa. Pehmoja pitää vaan asetella niin pirun tarkkaan että ei siitä oikein tuu mitään... Ykköstä se äskenkin yritti kun Vili söi luuta. Musta on kyllä hieman hirvittävää toi sen itseluottamus, kehtaa ton ikäsenä alkaa muriseen takasin aikuiselle urokselle. Mitä siitä tuleekaan aikuisena... Vili kyllä salaa pimeessä tuntuu tykkäävän Kekestä. Ainakin tänään.
Kekellä kävi tänään myös lapsivieraita. Mun kummityttö 7,5v ja sen pikkusisko 4,5v. Ei ujostuttanut lapset. Käytiin lasten kanssa ulkoilemassakin, niiden perässä oli kiva juosta. Mukavaa oli ettei ainakaan vielä tänään juossut kiinni lapsen punttiin vaan juoksi lähinnä vaan perässä. Keke tuntee hyvin nimensä ja tulee mielellään luo ja nauttii pelkistä kehuista ja hyvittelyistä, mutta jäätiin me tänään noiden isojen kanssa toiseksi kun vaihtoehtona oli lapset...
Liitteenä taas pari fotoo."
Ja ne fotot:
Illalla mennään pyörähtään kentällä; Viljo tekee A:ta ja hyppyä, Iitu toimii häirikkönä BH-koe treenissä ja Kekkis pääsee tekeen makkararuudun siihen saunan pihalle. Kekkula on nyt pari kertaa päässyt vähän ohi mennen tottistelemaan... Namin kanssa oon ohjaillut sitä sivulle ja ottanut pari askelta, muutama istuminen ja maahanmeno. Jotenkin kun ajattelee että mitä sen kanssa tekis niin pää on ihan tyhjä, sitten kun on se nami kädessä ja pentu tossa niin huomaa että ai näin mä sen teen....
4.5.2010
Muuten kuuluu treenailuja. Pari jälkeä takana ja muutama esineruutu. Tottiksessa muuten tuntuis pelittävän pk-tottis paitsi esteillä on uskonpuutetta. Lauantaina olis tokokoe, mutta tokottelut näyttää melko kamalalta molemmilla... Jos näyttää tosi kamalalta viä perjantaina niin saa jäädä isot kotiin ja lähdetään Kekkiksen kanssa kahdestaan turisteiksi =)
18.3.2010
Viime viikon treeneistä en muista mitään muuta kuin perjantain hallitreenit ja että torstai-iltana kävin yksinäni koulun hiekkakentällä, joka tosin muistutti lähinnä loskamerta, eikä mikään oikein mennyt nappiin. Vili teki tunnaria -> nosteli vääriä ja myös toi väärän... Tunnarista ei saatu kovin hyviä fiiliksiä aikaan vaikka sieltä sitten se omakin palikka löytyi. Vilin ohjelmaan kuului myös luoksetuloa ja ruutua. Luoksetulo itseasiassa oli ihan kohtuullinen, seisominen meni ensin hieman pitkäksi ja toistolla tsemppasi ihan sellaiseksi tyydyttäväksi (=pari askelta). Maahanmeno loskan keskellä olisi voinut olla nopeampi, siinä kelissä en sitä sitten alkanut enempää kaiveleen. Ruutuun kuului Puustin mielestä tuolloin mennä komealla banaanilla... Kun vein pallon oottamaan meni suoraan. Luulisin että banaani tuli koska Viljo muisteli että joskus on palkattu heittämällä ruudun taakse pallo kun se juoksee ruutua kohti, niin sivusilmällä vilkuili että lähteekö pallo vai ei. Tehtiin sen verran toistoja että Viljo juoksi suoraan ruutuun ja sai palkan pysäytyksen jälkeen. Irmelin treeni oli melko katastrofaalinen... Keräsi jostain painetta heti valmiiksi niin ettei oikein tahtonut olla mun kaa kentällä. Ja sekös laittaa ärrrrsyttään! Ajatuksena oli että kunhan saan sen rentoutuun niin riittää. On muuten helpommin sanottu kun tehty kun toinen sijoittelee hirttoköyttä kaulaansa ja itellä nousee savu korvista. Mulla on koirille sellainen vapaamuotoisesti lähelle tulo käsky = täällä joka sai tuolloin aikaan sen että Iitu lähtee hiihtelemään autoa kohti ja taas mulla nousee savu korvista... Temuttiin siinä yhtä ja toista juttua ennen kuin nappasin Iitun hihnaan. Yllättävää kyllä se kokosi itsensä aika mukavasti kun ei enää voinut väistää! Hihnan kanssa kykeni tuleen sivulle josta pääsin palkkaan ja vihdoinkin Iitu alkoi hieman vapautumaan. Parin sivulletulon jälkeen irrotin hihnan ja voitiin ottaa ihan vaan istu/maahan/seiso käskyjä sekaisin ja palkkailla näistä iloisesti pallolla. Päästiin siis lopettaan siihen mukavaan fiilikseen mikä oli toiveissakin =) Kun Iitu on tohon malliin pannarissa niin se ei pysty syömään vaan se pallolla (kun ei tarvi olla ees lähellä) palkkaaminen voi sen saada "aukeen". Iitu todellakin on hyvänä päivänä hyvä ja huonona kamala...
Perjantaina oli perinteinen hallivuoro. Vili teki ihan mukavia metallin nostoja ja yhden Viliksi mallikkaan metallinoudon, mutta on metsku edelleen ultimate ällö. Tunnaria joka ahdisti kovasti, ei oo ihan meidän Viljon lemppariliike tämäkään. Vili onneksi unohtaa onnistumisten jälkeen että tunnari ei oo lemppariliike kun kuitenkin tykkää nenän käytöstä ja etsimisisestä. Rehellisesti pitää myöntää että liian vähän on toistoja alla tunnarista, vaikka viime kesänä hankituista 170kpl:sta tunnaripalikoita ei enää kovin montaa ole jäljellä. Varmuutta tähän ei vaan ole vielä tarpeeksi, taukoja ei saisi olla yhtään että liike pysyisi jotenkin koossa ja voitaisiin sitä vähän "jalostaa". Ei taideta koskaan edetä voittajasta. Reenataan ny kuitenkin kun pelkän pk-tottiksen hinkkaaminen kävis tylsäksi... Vili teki myös hiljaisen paikallaolon. Iitun perjantaihin kuului pepun pyöritystä mikä meni ihan mallikkaasti, tehtiin muutama sujuva vasemmalle käännöskin. Nää namipalkalla eikä yhtään ahdistanut!
Viikonlopuksi ootellaan Wilman & Hjalliksen pentuja www.kennelesmari.com ja Eeron & Kukan pennut syntyi viime yönä www.kenneljudysmagician.com - siellä olis poikia vapaana ;)
6.3.2010
Tiistai-iltana käytiin läheisen koulun kentällä tottistelemassa humppien kanssa. Vili teki ruutua ja merkkiä jotka molemmat on aikas mallikkaita. Vili teki myös muutaman ruudussa pysymisharjoituksen niin että teputtelin ympäriinsä, huidoin ja höpöttelin. Ruutuun liittyen tein myös muutaman sivulle tulon siten että jätin Vilin maahan ja kävelin kiemurat johon otin sen suoraan seuraamaan, jotenkin en vaan tiiä miten tätä työstäisi niin että sivulletulo olisi tarkka ja täsmällinen... Tuleehan se seuraamaan mutta menee muutaman askeleen eteen ja melko väljästi ennen kun kuin korjaa muutaman askeleen päässä. Kokeessa ei matka riitä siihen että ehtii korjaamaan eikä tuo oo korrekti tapa. Merkki on koko ajan vaan varmemmin selvillä, nyt täytyisi vaan kehittää se kikka kolmonen millä saan sen heti käskyn saatuaan pysähtymään niille sijoilleen kun tuppaa teputtamaan merkin oikealle puolen (musta katsoen, koirasta vasemmalle). Iitun tiistaiohjelmassa oli takapään käyttöä sunnuntain tapaan ihan perusjutuilla eli paikallaan käännöksillä ja ulos palkkauksella. Tää toimi edelleen hyvin kun se kerran sen sisäisti sunnuntaina. Iitu teki myös muutaman istumaan jäämisen ja liikkeestä istumisen sekä lopuksi luoksetulon. Hyvältä tuntui.
Keskiviikkona käytiin pyörähtämässä Käyttökoirien treenissä. Vilin kanssa otettiin muutamam luoksetulo. Ei oikein saatu sellaista napakkaa pysähdystä aikaan kertaakaan. En sitten alkanut sitä sen enempää hinkkaamaankaan kun ajattelin että saattoi hyvin johtua lumesta tai että on sen verran jumissa että varoo. Reagoi kuitenkin käsimerkkiin heti ja alkoi pysähtyä, se vaan venyi... Näitä ei pitäisi tietty kelpuuttaa eikä treenata ellei olosuhteet ole sellaiset että voi vaatia halutun laista suoritusta. Tyhmä ohjaaja taas. Paikallaolo ryhmässä otettiin heti alkuun. Vili oli toinen oikealta ja ryhmässä kaikkiaan viisi. Asetuttiin riviin, otin Vilin sivulle, taputin kyljestä ja pudotin nakin palan sen mahan alle (Pia P:n vinkki Haukkuapilan kurssilla), käsky ja menin piiloon. Piilona toimi Kaisan auto jonka ikkunasta kurkin että miten paikallaolo sujuu eikä siinä mitään erityistä ollut. Oli aivan hiljaa, vähän nuuskutteli mutta pääasiassa oli ihan sievästi. Ehkä se siitä... Vili teki myös kertaalleen ohjatun noudon. Vein kaikki kapulat, keskimmäisen kauemmas kuin muut. Ohjasin Vilin namilla merkille ja lähetin hakemaan. Epäröimättä toi oikean. Näitä on vaan vähän tyhmän tuntuista ottaa tua valkoisilla hangilla kun mun puun väriset ohjatun kapulat tuntuu hukkuvan hankeen... Otetaan näitä siis joskus hallilla lisää. Iitu kävi tekemässä pari takaosan käyttöharjoitusta ja sai höntsäillä ihastelemassa porukoita treenin lopuksi. Treenifiilis jotenkin hukkui kun jäin vähän suustani kiinni... Iitu oli ihan pätevä pyllyn pyörittäjä ;)
Perjantaina oli vuorossa hallitreenit. Vili kävi ottamassa alkuun paikallaoloa nami mahan alla kun Viggo teki. Mä olin toisella puolen A-estettä piilossa. Pari kertaa piippasi ja oli siirtynyt lonkalle makaamaan, mutta noin yleisesti ihan hyvä Vilin paikallaolo. Vili teki myös hallissa muutaman luoksetulon jotka sujui samaan tapaan kun keskiviikkona... Täytyy muistutella mieleen kiertämistä ja ottaa kuuri pysäytyksiä. Otettiin metallin nostamista, on se ällöä... Täytyisi tehdä vaan enemmän näitä mutta kun en oikein ulkona viittisi. Tehtiin myös hyppynouto metallilla joka ei sujunut oikein mitenkään. Lähti hyvin ja oli fiiliksissä mutta lässähti kun huomas että kapula oli metalli. Takasin tuli ravilla ja pudotti hypätessä kapulan. Toisella kertaa pudotti kapulan jo ennen hyppyä ja kun ällötykseltään ei tahtonut sitä maasta poimia niin Katri kävi potkasemassa kapulaan vähän vauhtia niin se nousi ja tuli ihan esteenkin yli. Lopuksi merkkiä, hakee hyvin merkille mukavalla vauhdilla mutta se paikka siellä ja käskyyn reagointi... Iitun hallitreeni oli taas takapään käyttöä. Iitu oli erittäin pätevä. Pyllyn heitot meni tosi mallikkaasti ihan vaan namilla tehden! Otettiin myös muutama ihan vaan vasemmalle käännös ja lopuksi leikittiin patukalla. Tää näyttää nyt tosi hyvältä!
Tänään puuhasteltiin kotona lenkin jälkeen sisällä nakin voimalla. Iitu teki edelleen pyllyn pyöritystä ja edettiin jo pariin täyskäännökseen. Ihastuttavaa oli ettei Iitua alkanut ahdistaan sisällä ja namilla tekeminen ollenkaan! Se vaan täpinöissää nakkas takapäätä. Tehtiin myös eteen tuloja jotka ei oikein lähde oikeneen, vinossa on jos johonkin päin ja tuppaa jäämään kauaskin... Tästä saa syyttää kyllä vaan ihan omaa epäjohdonmukaisuuttaan että kärsivällisesti vaan jatketaan harjoituksia. Iitu opetteli ekaa kertaa tänään kaukojen maahan-seiso vaihtoa eikä se mennyt yhtään hullummin. Maahanmenossa koitettiin ottaa vähän peruutustakin mukaan mikä näytti olevan melko luontaista. Seisomaan nousi takapään pysyessä paikallaan. vili jumppasi myös kaukoja, oli hyviä ja ei niin hyviä vaihtoja. Seiso-maahan-seiso vaihdoissa tuppaa tuleen eteenpäin niin siihen hinkattiin toisenlaista liikerataa; takapää pysyy paikallaan ja etuosa peruuttaa alle vanhan hissin tilalle, maahanmenoon haettiin peruuttamista. Vili teki myös sivulta eteen siirtymistä joissa saatiin muutama mukava suoritus aikaan.
Irmelin ja Viljon tyttö Wilma oli käynyt ultrassa todettavana kantavaksi ja kauniisti pyytäen saatiin kuviakin vauvamasusta:
Näissä
vuorokausia on
muistaakseni noin 43. Tänä viikonloppuna Wilma
ymmärtääkseni lähti mammalomalle
Marjo-Riitan luo
kotiutumaan ennen h-hetkeä. Mä en niin
millään
malttaisi odottaa näidenkään
syntymää!
Ehkä kuitenkin piirun verran malttamattomampi oon odottamaan
Vienon pentusten syntymää... Maanantaina
pitäisi olla
eka aika ja keskiviikkona toinen, täsmälleen samoilla
päivillä on Katrin Piken laskettu! Katri oottelee
yhtä
malttamattomana kun mä...
27.2.2010
Perjantaina oltiin Nokialla hallivuorolla. Vili teki jälleen merkkiä ja ruutua. Molemmat oli valmiina siten että merkiltä pystyi lähettämään ruutuun. Tehtiin merkkiä eri suunnista, ruutu veti puoleensa huomattavasti... Näillä lähetyksillä kun ruutu veti puoleensa keskeytin sen matkan ja vein namin perässä merkille. Kun meni suoraan merkille palkkasin pallolla. Ruutu otettiin pari kertaa merkiltä lähetettynä eikä ongelmaa, reippaammin olisi saanut ruudulle mennä mutta en usko että siitä ongelmaa tulee. Vili jäi vielä tekemään paikallaoloa hetkeksi Wandan vuorolla. Pian vinkistä ollaan tehty paikallaoloa siten että oon perusasennossa silittänyt kylkeä alas ja pudottanut sen alle namin, Vilille on hyvin iskostunut tuo silitys siihen että vapautuksen jälkeen siellä vattan alla on nami. Ääntelyä se ei silti hillinnyt kokonaan kun Wandaa palkattiin rättileikillä. Tällä taktiikalla nyt kuitenkin koitetaan edetä. Se voi hyvin olla ettei se enää tuu koskaan tekeen tokoon kelpaavaa paikallaoloa... =( Iitun ohjelmassa oli taas seuraamista. Täyskäännöstä ja vasemmalle käännöstä. Satunnaisesti takaosakin lähtee liikkumaan joten hyvältä näyttää. Kokeessa ilmi tullutta maasta istumaan nouseminen ilman käskyä -ongelmaa työstettiin myös sekä istumaan jäämistä. Kerrassaan mukavalla fiiliksellä menneet treenit. Jäi hyvä mieli molemmille. Iitun kanssa on kiva tehdä kun ei tee kovin vakavissaan.
23.2.2010
Iituun oon todella todella tyytyväinen. Se teki sen mitä osasi ja ne mitä ei oikein osannut niin olisi mun ohjauksella paikattu.
kuva Maritta Koskinen
20.2.2010
No mitä kuuluu?
Viljon kanssa tokoiltiin Haukkuapilan kurssi ja saatiin uusia ajatuksia työstettäväksi. Irmelin kanssa ollaan touhuttu keskenämme, ne jutut mitä Iitu osaa se osaa ja ne mistä se ei oikein tiedä täytyy vääntää rautalangasta jotta menee perille ;) Yhtä ilonen hömppä (blondi) se on edelleen ja hyvä niin. Iitu pääsi ekaa kertaa koulutuspäivään mukaan kun oltiin Aktiivicollieiden tottistreenissä Längelmäellä. Tiiti opiskeli palkkausta tai oikeastaan ohjaaja opiskeli palkkausta ja olemaan lytistämättä koiraansa... Omatoimiset hallitreenit jatkuu perjantaisin Nokialla niin ei tarvi aina palella pakkasessa. Vili kävi torstaina Elina-fyssarilla ja oli toiselta kyljeltä taas jumissa, pahemmin kuin mitä mä osasin ymmärtää. Muutama viikko sitten parina päivänä jumitus näkyi ihan munkin silmiin mutta vain pari päivää... Jotenkin sitä sitten aatteli että ei se niin kovin kipeä olekaan kun en enää nähnyt oireita. Maaliskuun puolessa välissä mennään taas fyssarille. Saas nähdä uskaltaako sen kanssa mitään oikeasti treenata vielä hetkeen kesän jälkikokeita ajatellen... Tän hetken projektina otettiin naksu käyttöön. Mä en ole naksun kanssa oikein koskaan ollut sinut, se ei vaan oo sopinut mun motoriikalle - liikaa liikkuvia osia? Näin netissä videon bortsusta jolle oli opetettu menemään seisomaan pesuvatiin. Vilin jumppaan kuuluu jalat supussa seisomista esim. maitokorin tms päällä, vadissa seisomisella on samat vaikutukset ja aattelin että naksutellen siitä voisi saada Viljollekin mukavan tempun ja samalla tehdä jumppaa! Parin päivän treenillä ollaan edetty vatiin päin katsomisesta molempiin etujalkoihin vadissa. Tästä se lähtee =) Aika mukava kokemus tää projekti on ollut naksuttelusta, ehkä mä voisin jopa oppia sitä käyttään muuallakin...
Muuten meillä ollaankin vain nautittu oikeasta talvesta. Ulkoiltu metsässä ja möngitty hangessa (fyssari arvasi myös Vilin jumeista tämän...), Iitu loikkii jänöloikkia ja Vili pienellä opettamisella suostuu kävelemään kunhan välillä saa irrotella loikkimalla ;) Potkukelkkailusta haaveilin jossain kohtaa mutta kun en Viliä uskalla laittaa vetämään ja Iitu ei vedä niin se haave täytyi unohtaa.
Tänä vuonna meillä pääsee Iitu starttaamaan ensin koekalenterin kun ilmoitin sen toko-kokeeseen Tampereelle huomiseksi! Mitään paineita ei ole, mutta haaveissa ykkönen. Tottakai. Halliolosuhteissa Iitu ei ole kuin pari kertaa päässyt treenaamaan, mutta ei se sellaisia asioita jää enempää onneksi miettimään =)
Pentuhaaveiden toteutuminen on taas askelta lähempänä, Vieno on ultrattu kantavaksi. Noin neljä tyyppiä siellä oli näkynyt majailevan. Kohta on jo kymppiviikkokin kun nuppusten pitäisi syntyä! Töissä on jo sovittuna mulle "perheenlisäysloma" pennun kotiutumisajankohdasta viitisen viikkoa eteenpäin.
14.1.2010
Meille on myös pentutilauksessa.. Katsoo nyt tuleeko niitä ja onko joukossa joku joka haluaa ehdottomasti muuttaa meille. Mä koitan jotenkin itelleni väittää että pystyisin oleen ottamatta pentua jos siellä ei kukaan joukosta muhun iske... Saas nähdä olisko musta siihen, tuskin. Pennun emän "valitsin" jo muutama vuosi sitten SCY:n tottisleirillä Toijalassa, isä oli sitten vähän kuin sivuseikka. Isä vaihtuikin vielä ihan viime tipassa, muttei anneta sen haitata. Tää pentuehan on Mimosan Karen Wildrose X Tanning Ledin-P. Vienoon ihastuin tosiaan ihan lopullisesti tuolla tottisleirillä, Vienolla on asennetta ja ihailtava työskentelyhalu. Viime kesänä Aktiivicollieiden leirillä Hauholla tutustuin vielä hieman lisää Vienon ominaisuuksiin kun oltiin samassa jälkiryhmässä ja täytyy sanoa että on se sitkeä hommassaan ;) Vienolla on siis sellaisia ominaisuuksia joita omaltanikin haluaisin ja uskoisin että Ledin puolelta tulee myös mukava lisä näihin. Ainakin Ledillä on useampia mukavia harrastavia jälkeläisiä. Pentuja siis haaveissa...
