|
BH PANDARELLAN OFELIA s. 4.9.2003 näytelmistä 2x VSP, 2x SERT (arvosteluja) jälkeläiset; omistaja: Merja Uimonen (Kiiramanna) i. Foxeart Fire Arrow
|
 |
| Iippinä,
Piippinä, Iipukkainen, Iippis, Rimppis... Iloinen häseltäjä jolla on
aina k i i r e ja suunta kateissa. Helmikuussa 2007 Rimpukka muutti
meille helpottamaan mun koirakuumetta ja seuraneidiksi Pupsille.
Sopeutuminen isommasta laumasta tähän kahden kissan ja Puupsin
kokoonpanoon sujui aikas kivuttomasti, mutta muutamissa asioissa on
hätäsellä blondi-koiralla ollut opettelemista... Kuten ettei ovista
syöksytä ja ruokakupille pääsee vasta kun istuu nätisti ja katsoo
silmiin, kun vielä saisi akan uskomaan että kissojen ruokakuppi on
todellakin kissojen EI ikuisesti nälkäisen lassikoiran. Maltti on
neidillä todellakin ollut tuntematon käsite.
Näin reilu vuosi Iitun muuton jälkeen on varmaan aika päivittää kuulumisia. Viime vuoteen mahtui Iitulle monta "uutta" asiaa. Viime vuonna Iitu kävi jalostustarkastuksessa, luonnetestissä sekä näyttelyissä parin vuoden tauon jälkeen. Iitun kanssa on hieman treenailtukin tottisteluja sekä tehty muutamia jälkiä, viime vuonna myös hypeltiin agi-esteitä. Iitu on mukava ja helppo kotikoira, sillä on kaikki arkielämän asiat hyvin hallussa eli se on loistava siinä roolissa mihin meille muutti - seuraneitinä. Harrastuskoirana Iitu ei ole mun käteen kovinkaan sopiva, sillä kun on omat puutteensa joita en osaa oikein paikata. Nyt ollaan kuitenkin löydetty sellainen hyvä tasapaino tekemisessä ja oon oppinut nauttimaan Iitunkin kanssa harrastelusta. Pienet onnistumiset ja ne hetket jolloin huomaa miten Irmelillä lamppu syttyy motivoi jatkamaan touhuamista. Tavoitteena on että kun Iitu on 7v sen kanssa mennään joko BH-kokeeseen tai alokkaan tokoon. Aika näyttää miten käy.
Kesäkuussa 2009 on Irmelin kanssa edetty harrastusuralla siihen että uskallan sanoa sen jopa jotain osaavan. Iitu on niin "syttynyt" tekemiseen heränneen taisteluhalun ja meistä muokkauduttua yhdessä tekevän parin että minusta kaikista eniten Iitun tekemistä kuvaa että se tekee "koko sydämellään". Kun Iitu tekee se antaa itsestään kaiken kun vain tietää mitä siltä halutaan. Minulle ohjaajana on edessä suuri haaste opettaa sille uusia asioita sammuttamatta juuri löydettyä moottoria. Pohjimmiltaan kun kuitenkin käsissä oleva kaveri on herkkä ja vahvasti urautunut väistämään painetta muuttumalla passiiviseksi. Tekninen osaaminen on vielä heikoissa kantimissa, mutta nyt ymmärrän mikä ero on siinä kun koira todellakin tekee vietissä. Kaikella kunnioituksella pikku sievää teknistä tekemistä kohtaan on se aivan toista kun koira vierellä haluaa joka solullaan toteuttaa annetun tehtävän. Enpä olisi uskonut reilu kaksi vuotta sitten että Iitu on se joka mulle sen eron näyttää. Iitu starttisi koeuransa tokossa kesällä 2009 saaden kahdesta kokeesta alo2 tulokset siten että ykkönen kaatui yhteen epäonnistuneeseen liikkeeseen. Ensimmäisessä kokeessa seisominen meni nollille, toisessa säädettiin sitä samaa seisomista. Samaa sarjaa jatkoi Iitun kolmas tokokoe aivan uudessa Tamskin koiratallissa helmikuussa 2010, olosuhteet olivat myös Iitulle aivan uudet. Mutta ei sillä mitään merkitystä ollut =) Iitu teki tasaisen varmaa työtä luoksetuloon saakka jolloin tuli pieni ajatuskatkos ja liike oli nollilla ennen kuin sain jätettyä koiran. Iitu ei ollut millään ymmärtää että pitää jäädä istumaan eikä lähteä seuraamaan. Toukokuussa SCY:n Pirkanmaan alaosaston kokeessa kävi flaksi ja saatiin eka ykkönen vaikka ei kaikki liikkeet putkeen menneetkään. Jälleen joukossa oli yksi nolla, seisominen meni istumiseksi. Tavoitteena kaudella 2010 on saada ykköset kasaan alokkaasta ja käydä BH-kokeessa. |
|
|
|
 kuva Elina Riipi
|
|
|
|
